lauantai 13. helmikuuta 2010

TAiKURiN HYPPYSiSTÄ


TAiKURiN HYPPYSiSTÄ

Joskus sateen aikainsaatossa hiljalleen ehtyessä
maailmat asettuvat paikoilleen.

Kinoksesta laiskuuttaan kaatunut lumilapio
lojuu siljolla paltsarajana;
saamattomuuttaan lojumaan jätetyt sivakat
pistävät silmään enää mietoina kohoumina,
neidonrintoina valkoisen huovan alla,
vain päläksen punos paljastaa sijan.

Lumen kihinän itseensä imenyt,
valkoiseksi kuortunut aihkimetsä on vaiti.

On niin hiljaista että kuulee ajatuksenkin juoksevan.

Kuukkelin lehahdus kairasta lumiselle oksalle
vastaa katonraja-huuperin kohinaa.
Lumen mätkähdys maahan lakkapäästä,
harakanvarpaiden tieltä - tom-tomia.

Jäljet portimon ilmestyvät kuin taikurin hyppysistä,
sillä aikaa kun silmät räpäytyksen ajan ovat suljettuna.
Ei ääntäkään, vain reikä lumessa,
arktinen salama hakee kontiaisen kuolemaa.

Yht'äkkiä räjähtää vienosti,
kuulen ensimmäisen kerran, tunnustellen: Titi-tyy?


Oh-show-tah hoi-ne-ne

3 kommenttia:

  1. Tuollainen hiljaisuus onkin musiikkia korville. Ja mikäpä olisi paras rikkomaan sen kuin linnunlaulu..

    VastaaPoista
  2. Kerrassaan komea kuvaus, maailmojen asettuminen paikalleen tempaisi heti mukaan tarinaan.

    VastaaPoista
  3. Elisalle:
    Kyllä se "titi-tyy" pitkän taon jälkeen tuntuu somalta.

    Demetriukselle:
    Joskus vain pitää aloittaa noin. Kun tuntuu siltä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi