maanantai 1. helmikuuta 2010

PEKSUJEFF


PEKSUJEFF

Sen verta tuiskuttaa että Peksujeff on vähällä pyyhältää ohi. Niin hyvin on Kierri-ruoktu sijoilleen sijoittunut lumiseen maisemaan ja kaipa sen aikoinaan kasannut Suoppa-Auttikin oli niin suunnitellut. Ettei jok'ikisen kulkijan, kaikkein hönöimmän silmiin pistä.

Tämä ruoktu oli tunturikoivikon sisällä ja aikanaan Suoppa-Autti oli kovasanaisesti neuvonut että polttopuut on otettava kauempaa. Niin että tupa säilyy koivikon katveessa eikä kutsu joutavia kulkijoita pälpättämään joutavia.

Peksujeff ottaa pakkia, ottaa sarvista tanakamman otteen ja vääntää vasemmalle samalla itseään kallistaen, lähes roikkuen kelkan ulkopuolella. Kun hålli on selvä, lisää kaasua ja karauttaa pienen tempun yli ja tupsahtaa kaposelle kaistalle tasaista joka reistaa näytellä tässä nimenomaisessa tapauksessa siljoa.

Lämpsäyttää kämmenellä sammutusnappia ja värkkää sen saman tien ylös. Elämä on opettanut. Pujottelee sitten ens'töikseen kypärän ja asettelee sen ajopukille. Ei ollut tohtori löytänyt päästä sen vertaa vikaa että olisi kypärästä vapauttanut. Sitten on hupun vuoro ja takin vetskarin raottaminen.

Hiki se vaan tulee kun umpihankea painattaa, vaikka kuin olisi hyvä maasto ja vaikka tämä viimeinen väli olikin vain vajaan peninkulman mittainen. Mutta kun yhtäsoittoa paahtaa tulemaan, nii-in.

~~~~~~~~~~~~

Peksujeff istahtaa ajopukille, raastaa parrastaan kertyneen huurun ja kaivelee takin povitaskusta tupakkivehkeet. Massin, käppyrävartisen piipun kolhon sekä sytkärin.
Pyyhkäsee kämmensyrjällä otsaa ja alkaa lataamaan pesää. Kun on mieleisekseen saanut, tökkää varren huulien väliin ja sytyttää. Posket lommoutuvat pari kertaa. silmät lumpsahtavat kiinni.
Käytetty savu palautuu sieraimista siniharmaina
kiekuroina herkkään tuulenviriin ja kantautuu aina tievan päällä kyköttävän repolaisen nokkaan. Ja joka nokkautuu niin että pujahtaa vähin äänin tiehensä ja suuntaan Peldoaivin suuntaan.

Peksujeff sentään malttaa pysyä paikallaan, suorittaa aktiaan loppuun tai ainakin niille main ja sitten vasta kun hyvä olo alkaa talttua, avaa silmänsä ja katselee, luo silmänsä ympärilleen. Muodostaa kokokuvaa niin sanotusti.

Ahkio on näköjään tullut sujuvasti perässä, kulju on siististi ja ehyenä kaaristuksen alla. Se on nyt se tärkein asia. Sitten vilkaisu kelkan polttoainemittariin - yli puolta tankkia näyttää. Nokkakoppa ylös ja öljyn tarkistus. Tilanne ok. Nokkakoppa kiinni.

Nousee kelkkamies ja astelee ruoktun ovelle. Tarttuu ovipieleen nojaavaan lapioon ja puhdistaa ulkoporstuan lumesta ja nakkaa muutaman lapiollisen ylimääräistäkin siinä samaan syssyyn.

Kun rantteella on sen verta siistiä lumen suhteen, päästää kämmeneen takertuneen lapion sijoilleen, nostaa säpin, avaa oven ja astuu hämärään tupaan.
Tuoksahtaa eletyltä elämältä ja tupakalta. Akkunat ovat näköjään ehjät, lunta ei ole tuvassa. Siistikin on. Edellisen kerran jäljiltä näyttäisi.

Sen kummemmin kyynelehtimättä harppaa tulija Jotunin eteen, avaa lunkan ja alkaa latomaan puita pesään, sitten perään kiehisiä sekä tuikkaa lopuksi tulen. Odottaa että varmasti syttyy ja lähtee vetämään. Siirtyy halkaistusta kelosta tehdyn pöydän ääreen rahille.
Suunnittelee tekemisiään ja tovin päästä nousee, valikoi jyleän pölkyn jonka ahtaa kaminan kitaan ja poistuu sitten ulos.

Tanhualla irottaa ahkion kelkasta, ottaa hyvän otteen ja kiskasee koko kuorman sisälle ja tuvan lattialle. Avaa kaaristuksen ja poistaa kuljun. Sitten ensimmäisenä nostaa pensagallonan ja asettaa sen ulkoporstuaan.

Palattuaan kaivelee
kuormasta puolineekeriputelin, istahtaa rahille ja korkkaa. Sitten imaisee pitkän ryypyn karvastelevaa palowiinaa kitaansa. Ähkäisee ja pidättää. Silmät tirskuvat, mutta aine pysyy sisällä ja alkaa pikkuhiljaa lämmittämään. Tuntuu että tupakin jo lämpiää. Siksipä on vielä noustava ja käytävä ulkoa kuopasemassa kattilan täysi lunta varimaan Jotunin päälle.
Kun tämä on tehty ja kaminakin ladattu, asettelee porontaljat mieleisekseen lavitsalla ja köllähtää siihen.

On aika käydä taloksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina 144 parhaalle ystävällesi TÄSTÄ!
........
Elämän tarkoitus on oivaltaa itseä ja luontoa kunnioittava henkilökohtainen moraali ja elää siten.

2 kommenttia:

  1. Paksujeff ei ainakaan turhia kelkalla huristele, on ansainnut levon pehmeällä taljalla.

    VastaaPoista
  2. Meripilville:
    Olen hyvin runsaasti samaa mieltä, hyvin runsaasti.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi