TOiSESSA VUOMASSA
Puuntavien pilvien seinämä suutelee kaukaista,
sinisen kuultavaa taivaanrantaa sompion takana
kaiken maailman ikuisessa äärettömyydessä.
Korpin huuto kiirii aution jängän yli toiselle
kun se päivystää verkalleen vuomaa valuvan elon yllä.
Katkeamaton koparoiden nakse kuuluu vaimeana,
leviää selkosen valkean wällyn pintaan
ja laimenee aaltoilevan massan hengityshuurujen alla
taianomaiseksi puhinan ja nakseen rytmiksi.
Huurteinen paju- ja koivuruto eristää,
pidättää äänen niin tarkkaan että
tievan takana toisessa vuomassa kulkija ei tiedä
tokasta mitään ellei osaa tulkita kaarneiden kieltä.
Ja harva osaa.
Yksi osaa.
Varmajalkainen harmaa liikkuja kirjoo jälkien
helminauhaa kallasta vinosti ylös määrätietoisesti.
Pysähtyy äkisti niille sijoilleen äänen havaittuaan;
silmäilee ympäristöä,
huomaa lumisen pounikon ylle nietostuneen
lumikielekkeen alta sopivan posion
ja pujahtaa sinne odottamaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Korppi ja susi saalistavat yhdessä. Korppi näyttää paikat ja saa mitä sudelta jää, ehkä.
VastaaPoistaIsopeikolle:
VastaaPoistaAivan. Niin se menee. Ja toimii.
Suden eletyt ja matkatut helminauhat.
VastaaPoistaSusu osaa kaarneiden kielen ja odottaa vain.Korppi siinä siivellä saa sekin haluamansa.
Unelmikolle:
VastaaPoistaYhteispelillä sujuu. Eineet ja muutkin touhut.