A-Q-U-L-U-K

A-Q-U-L-U-K

Lempeät puuskat sivelevät kasvoja,
hivelevät sielun janoista juurakkoa.
Huojuttavat äksyinä eeskahtaalle - sekaisin,
ihastuksesta värisevää tuleentuijottajaa;
tuulen siloksi nuolemalla autiolla tievalla.

Riepottavat, tempovat, retuuttavat,
tarttuvat lepattavaan hihaan
ja kiskovat riehuen mukaansa;
ajatusten karkumatkalle tuulen selkään.

Minä en pelkää,
mutta haluan että sinäkin kiipeät rohkeasti,
pysähdyt maistelemaan samaa riehuvaa
kahdeksan boforin vastatuulta;
jossakin pimeyden yllä korkealla maankehällä.
Aamunkoin kajeessa.

Herkistyt haistelemaan suolaisen meren tuoksua
sen kosteissa nosteissa,
ikään kuin vaahtopäiden sijaan olisikin vaihdettu
suolaista kermavaahtoa.

Ja minä nuolen sen riemusta pehmeiltä huuliltasi,
laulan sinulle elämäni laulun tuulikuoron säestämänä.

Piirrän selkääsi A-q-u-l-u-k.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!