ZEN JA KOKON SULAN VOiMA
Myönnän hairahtuneeni - kiipesin taas vuorelle -
sieltä näkyy loiton taakse ja kauemmaksikin,
en pidä lukua mokomista;
ei isä-erkkikään ota enää selvää niistä kaikista.
Elämä on ja kiipeäminen erityisen pyhä toimitus;
siinä tulee - hikipäässä pungertaissa -
ne kaikkein ätäkimmät luotteet ääneen laseteltua
Itseasiassa hairahtuminen on turmeltuneen somaa;
hairahtuminen haihatteluun on sellaista rietasta,
sielua vilvoittavaa ryöttäsyntiä - se on zen.
Tokihan vaikka ihmisiä kuolee tällä erää jo
enemmän pienhiukkasiinkin kuin haihatteluun,
niin siitä huolimatta haihattelijat, dissidentit
ja malporomiehet ovat oikeauskoisten silmätikkuina.
Tämä tämänkertainen;
se oli omalta osaltaan tyhmyyttä - lähteä eväittä -,
silkkaa pelkkää likinäköistä typeryyttä vain,
ei niinkään hyväntahtoista hyväuskoisuutta
suolen mutkassa kurnivan
ja äänekkäästi marmattavan nälän terveellisyydestä.
Silti;
kokon sulka hyppysissä haihattelin kyltymättömästi.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi