TAiTTUVA
Nämät värit alkavat olla sitä luokkaa,
eritoten ihanaiset lahean sävyt,
nuo jumalaisen hereät, koskettavat,
että noustava on ennen ylösnousua;
jo hieman ennen kuin siltä tuntuu,
jos vain mahdollista - tietenkin -,
sikäli mikäli itse vain haluaa.
Arktisen hysterian kauneus tulee valosta,
tuosta yöttömän yön ilmakehän läpi taittuvasta
ja siksi kaartuvaiselta vaikuttavasta,
vaikka kaikkihan sen tietää ettei valo kaarteile.
Tuo taianomaisuus,
etenkin yhdistettynä ankaraan karuuteen,
puuttoman tundran avaruuden tuntuun,
sekä rannikon elämää pursuvaan kuhinaan;
se ikään kuin haltioittaa.
Tulee outo kumma tunne,
jonkin sortin rajatila - kuin unen ja valveen -,
ettei kaikkea aistimaansa ehdi tuta,
eikä varsinkaan omaksua niin hallitusti
jotta kokemansa voisi tallentaa sinamoisenaan,
ilman liioittelua ja ylisanoja.
Suven kiihkein episodi on pian alkamassa loppumaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi