LiTiÄ

LiTiÄ

Keskeytymättömässä kolmivuorossa sadetta,
ropisevaa,
litimärkää vettä koko Esterin suvun peräpäistä;
välillä niin viehkoa tihkua,
jotta kastuu henkisesti klasin läpi tuijottaessaankin.

Sielu on häippässyt,
irti kokonaan muuaalla - temmeltämässä wimmaa;
irtaantunut haltijastaan sellaisella hopulla
että märkälänttioletettu vain köökin lattiassa
todistamassa sen evankeljumia.

Kesää se tekee - kirsi sulaa,
sataa laariin jos nyt sataakin kahta sataa täällä;
hyvää se tekisi Saharassakin,
ei kahta puhetta.

Toki mietityttää kyllä;
mitähän sikäläiset siniset takit sanoisivat,
jos Nuijasodan jälkeiset viimeiset wanhat akat -
täkäläisittäin kaatosateena -,
ryöppyäisivät siellä rutikuivissa vadeissa?

Hyvänen aika - herra isä -,
mitä ne tuumisivat;
vaatisivatko puukkosadetta akkain tilalle,
vai tyytyisivätkö puukkosahaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.