RÖYKKiÖiTÄ
Dikka-duuan joella eilisessä päivässä,
vaikka vankka kansi - onsiloissa jo litinää,
ripisevää ääntä;
kuin joku juoksisi,
olisi valmistumassa keräämään itseään lorinaksi,
syövyttämään sisäisesti päällisensä.
Niin suloisen julkea sarastuksen huomen,
että tuskinpa bolseviikkikaan ryhtyisi
tässä kelissä ystäviään saaristoon ohjaamaan;
edes uudelleenkoulutusmielessä.
Toki vapaus juosta,
pursuta viettävää uomaa myöten kivaa on,
siis siellä kurun kiikkerissä syövereissä - toki toki,
jos ei huomio sen yllä lojuvia jääpaasikaltereita.
Mutta sitten se vasta vapaa on
kun jäät ovat murskana meressä
ja päällänsä pelkkä ääretön taivaanpiiri kiirii;
tosin silloinkin -
yhä lähdevetensä lieassa orjana jokahinen joki.
Paadet murtuvat ajan hampaassa -
röykkiöt elävät ahtaissa -,
patoja syntyy ja kuolee porotukseen
veden voittamista tapahtuu alituiseen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi