KYTTÄYS
Meri - suolavesi - millä nimellä sitä kukin kutsuu;
se on sisämaan asujalle kumma käsitekapine,
tulee aina satunnaisesti mieleen,
saattaa mennä viikkokausia - vuosikausia jopa,
ettei se pukahdakaan
Ja merenrannan ihmiselle,
sille se on kiinteä osa elämää,
halusipa tuo tahi ei.
Sen sijaan maahan se -
siis ihan sananmukaisesti sisämaiselle -
on se ensisijainen elementti - merestä viis;
se tulee esiin vain sivujuonteissa sivuhuomautuksina,
jos yleensä on tullakseen.
Nämä kyttäyskeikat ovat mukavia,
näissä on aina roppakaupalla tilaa tuon tapaiselle
kun on suoritettava salapoliisin työtä
jonkun merikokon tahi muun siipiepelin elämästä;
hieman samaan tyyliin kuin yksityisetsivällä
joka varjostaa jotain epäiltyä.
Joskus tässä tuntee itsensä tirkistelijäksi
kun yrittää saada vilauksen siitä
minkä väriset höyhenet merikokon pyrstön alla on.
Mutta eipä tuo siitä mahda itse välittää lain.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi