REAKTiOiTA
Tässä taannoin - yöttömässä -,
sorsalintujahdista tullessani yömyöhään,
kotiinhipsimisreittini osui siinä aatoksissani astuen
sattumoisin luutarhan ohi tai vieri;
miten sen kukin kuvaa.
Joka tapauksessa;
olin aistivinani vienon kadaveriinin tuoksun,
sellaisen hienotunteisen - virallisen oloisen,
joka asiaan kuuluukin elämän lakien mukaan.
Silti lempohinen jotenkin hytkähyttää,
sillä lienee kai jotain tekemistä muinaisuudesta
perityn pakokauhureaktion kera;
hieman samaan tapaan kuin käärmeen kavahtaminen.
Enpä osaa näin jälkilöylyyn arvuuttaa
oliko tuo taannoinen umpeenluojien huonoa työtä
vai kuuluuko se vain asiaan.
Joka tapauksessa kiireettömyys,
oikeastaan ajan seisahtuvuus huokuu alati
siitä ohikulkeissa - tuoksua ei aina aisti;
kenties silläkin on joku tietynlainen merkityksensä
tässä maailmassa.
Että kiireettömyyden auvoisen sarastuksen aistii.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi