LiRUJA

LiRUJA

Lumet hupenevat,
tumma mantu imee aurinkoa,
sitoo elämän peruslämpöä itseensä,
hehkuu sitä varjoisina hetkinä kinoksiin
ja sulaminen jatkuu tasaisena jatkumona.

Siitä ei suurta ääntä synny,
mutta pientä suloista ihanaa kyllä;
sen kuulee jos vain haluaa - kihinä -,
kiteiden hinkatessa toisiaan painovoimassa.

Mikroskooppiset vesipisarat puikahtelevat
lumihitusten väleissä,
kasaantuvat kokoontumisiin kirsin päälle -
jossain umpinäkymättömissä nietoksen alla
ja sitten pujahtavat pikkiriikkisinä liruina esiin -
elämää haistelemaan,
maistelemaan valonmaailmaa.

Yhtyvät sulan ja kirsin rajamailla soljuviksi noroiksi,
tekevät sattumannäköisiä johtumispäätöksiä
sekä ryhtyvät yhtymään oitis alemmalla puroksi.

Mikään ei voita keväisen puron solinaa
tässä kevään laheassa tyvvenessä
samalla kun illan tuuli huuhtelee lempeästi kasvoja
laulurastaan huilun säestyksellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.