MUSTAA HERUKKAA
Sitten kun jos luoja suo sään,
otan, mään ja teen liekit,
lämmitän kuuman veen;
istun tappiin kuunnellen tulen loputonta tarinaa.
Hörpin tauoilla kulauksittain märkää kuumaa -
jossa liraus mustaa herukkaa matkapullosta;
ikään kuin vahvisteena - rikkuna iin päällä.
Paneudun - ellei joku patista muuhun tuoksinaan -
kuulostan joko se loimujen ja ritinän läpi
milloin pääsee loppuhuipentumaan - tarinoiden päähän;
kahdeksansataatuhatta vuotta on oiva suoritus.
Siitä en haluaisi olla poissa;
uskon että loppu käsittelisi hyvinkin ajankohtaista,
ihan viime aikojen menneisyyden sattumuksia.
Tulen katveessa,
nuotion hehkun lämmössä,
sitä tulee lähes joka kerta aprikoitua,
että mistä lemmosta sillä juttua piisaa -
ottaako se vaikutteita ahmimistaan puista?
Että miten se muuten voisi muistaa niin paljon,
koska ei se koskaan samoja toista -
aina on uutta kuultavaa?
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi