MYÖHÄiSTÄ
Niin upea ehtoo punervine laskuineen,
jottei oikein kehtaa edes kaikkea sanoakaan;
olipahan kuiten huikea taas.
Se on tämä Arktinen aktinen hysteria joka vie
kun laskun suunnalla ilmassa on jotain hölynpölyä:
santaa, tomua, kiteitä, pisaroita;
kaikista niistä oman sävyisensä päivän loppu.
Vielä viikon päivät näitä jos luoja suo,
sitten alkaa pitkä päivä;
yöttömän yön pitkääkin pitempi päivä.
Ai että mihinkä ne harmitukset jäi,
eikö niitä ollenkaan,
yhtäkö herkkua vain se elämä täällä?
No täytyy nöyrtyä - tunnustaa,
pöyristyttävää oli kun oli auringon sappi,
kahtapuolta keskustaa - juuri horisontin päällä,
mutta ei tietenkään juuri sillä hetkellä kameraa;
vasta sitten - sen vihdoin äkättyä
ja kuni vanhoilla kintuilla pinttelin hakemaan.
Myöhäistä, myöhäistä, myöhäistä,
luonto ei armahda,
vaatii jatkuvaa uupumatonta valveillaoloa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi