perjantai 19. heinäkuuta 2013

MATKALLA (runo № 1700)


MATKALLA runo № 1700

Tämä on hyvä matka;
ulappa täynnäns' pilven paltehia,
soukka vana aavan päällä lammaskatraan hahmossa.
Panoraama ilman draamaa.

Pelkkää silkkaa yksinkertaista kauneutta sen näkijälle,
muille tyyten yhden- ja samantekevää pilvimössöä
ilman kiehtovia muotoja.

Aloitin siitä hetkestä
kun kultainen kehrä jäi taivaanpiirille,
hylkäsi yön varjot;
olen myöntänyt itselleni,
kertonut tuhannelle ja yhdelle hämäränhenkien
paluusta maankamaralle.

Paluussa oirehtii hentoinen syksyn sävel,
ohut tunnistettava haikeuden säie
joka onkii sielun syövereistä ikiwanhan korvamadon.

Nousuviikolla saapuu jälleen yö,
muutamana ensimmäisenä hetkenä varovasti,
kuin varkain - tunnustellen kuullostellen mitä tapahtuu.

Päivä päivältä rohkeammin,
ahnaimmin askelin - yhä pitenevin.
Paras matka on mennä puolitiehen sitä vastaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Runo on niin aito tunnelmaltaan että se tempaa mukaansa tuonne aavalle ulapalle ja pysähtyy valkopilviin. nousuviikolla saapuu jälleen yö, oli minulle ihan tuore ilmaisu, hiano

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän tuollainen atmosfääri saa
      mielen lainehtimaan, sielun tulvimaan.
      Kiitän kommendeerauksestasi.

      Poista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi