RANNALLA

RANNALLA

Näitä säännöllisen epäsäännöllisiä ranta-asteluita;
aamuvarhaalla
kun maailma lepää vielä lavitsallaan
autuaan tietämättömänä tulevan päivän tapahtumista
kun sarastus vasta ounastelee raapiako taivaanpiirille
tänään naarmujaan lain.

Yksinäinen tylli pyllistelee,
kyllin liki päästyäni piipertää juosten pakoon,
kipittää vallan sivuryöppyä sannalla - näyttää siltä;
säästää vissiin siipispankkojaan muuttomatkalle.

Piipittää tirisko muuta heimoaan apuun
kun ääneen julki siunaileva - tuulella käypä,
uhkaavan mustanpuhuva ukonmotlake lähestyy
sen reviiriä ja hoitoaluetta ilman mitään häpyä.

Saappaista jää raskaat askeleet hiekkaan
vaikka sielu on kevyt kuin haihatteleva tilulii;
ja leijailee sitäpaitsi parahultaisesti lokkiparvessa,
painavaa miehenraatoa syntitaakan verran keventäen.

Ranta loppuu, alkaa uusi
ja oitis perään vielä lukemattomia;
niin kauas kuin silmä viitsii siintää.

Eikä tässä vielä edes kaikki. Lampaita!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!