NOSTALGiA

NOSTALGiA

Keskikesän viehkeä hehkeys kehkeytyy
lapsuuden huumaavaan tuoksuun kuuron jäljiltä
kun kultainen kehrä käy kuivaamaan
sateen virkistämää ävärtä;
kiivaaseen juoksuun suojaan ladon huomaan
kun ensimmäiset viileät pisarat rapsahtavat iholle.

Sateen ropina katon päreissä,
koirankaulalle salvettujen hirsien lomasta
kurkistaville silmäpareille pilkottava tumma taivas,
helteestä siinneet vettä uhkuvat tiineet pilvet.
Tuokion vilpoisa tuulen henkäys raosta.

Takaumat lipuvat elävien kuvien lailla;
yhä vieläkin pyyhkäisee ajatusten huimilla lennoilla
nyt jo ryppyinen ahavoitunut kämmenselkä
toisen olemattoman sateen kastelemilta kasvoilta
sadepisaroiden laulun.

Mielen maalaama taulu putkahtelee aikojen takaa;
salainen ihastus kapuamassa haravakoneen istuimelle,
prinsessan vaaleanpunaisten pumpulikaatioiden vilahdus
ruskettuneiden säärien yhdistelmässä.

Tuolloin niin väkevä tunteen häilähdys
sen aikaisen sielun ymmärtämättömässä tyysijassa,
että yhä vaan jaksaa värähdyttää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!