RiÄHKÄNÄ

RiÄHKÄNÄ

Lihallinen mieleni haihattelee maallisissa tarpeissa;
tyyten kyltymättömänä huithapelina hurvittelee
irstaiden mielikuvien parissa,
porskuttaa lihan kiimassa - särysoppaa,
voi kun olisi nyt vaikka pahvilautasellinen särysoppaa.
Nälättää kavuttuani vuoren laelle.

Lihanhimon riivaaman sielun toinen,
eteerinen puoli - samaan aikaan,
liihottelee päättymättömän avaruuden yllä.

Suorastaan Kafkamainen olo;
sanoja järjestelevä "riähkänä" joka pysähtyessään
saa aikaan leipäjonoja - tässä tilassa.

Luimistelen kukkahattutätien hyisiä katseita;
samalla kun ihastelen luonnon muovaamaa harmoniaa,
riidatonta sointua joka tulee sfäärien läpi
murtautuu lempeää väkivaltaa käyttäen sieluni perille
ja tekee sinne tilaa toiselle minulle.

Kaikessa sulassa sovussa asustavat siellä - molemmat,
eivät ole kenenkään tiellä.

Laskeudun vuorelta hyvällä miellä,
päätän käydä uudemman kerran siellä - vielä
neljäntuulen tiellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!