KUJiA

KUJiA

Pahtaita toisensa perään,
niin tiheässä,
että mahdoton niitä lukea tai laskea.

Jokaisen välissä mereen johtavia kujia,
jotkut niin ahtaita,
ettei kaksi jalkaa mahdu vierekkäin seisomaan,
pallukoista puhumattakaan,
vaan net pitää pitää peräkanaa,
kuten savimaan ojurilla oli tapana.

Tie kiemurtelee pysähtymättä koko komeuden läpi
vaikka malttamattomana pitäisi pysähtyä joka heti
ja tallentaa kaikki verkkokalvoille piirtyvä
raskaasti muistiin.

Kameran pannukakkukuvat - huaaaaaaa,
net eivät tällä temppelin harjalla
tee oikeutta atmosfäärille.
Eikä sisältä tursuvaa sielun painetta
riitä kuvaamaan muut kuin väritetyt sanat - vaivoin.
Tuntuu että uusia pitäisi yhäti keksiä.

Ole tässä jumalisesti ja kirjoita samalla,
sielu karkaamassa kokoajan alvariinsa hurvittelemaan;
Remington kaipaa ahnaasti vereksiä sanoja,
sielu vapautta lentää eetosten mukana minne vain.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!