tiistai 16. heinäkuuta 2013

ZEN JA POiSOPPiMiNEN


ZEN JA POiSOPPiMiNEN

Linnut kesyttivät minut jo vunukkana,
suipistivat siipensä
ja lupasivat opettaa minut lentämään joskus;
sielun nyt ainakin,
jos raadosta kasvaa ja tulee mahdoton tehtävä.

Kotvan se esileikki kesti,
mutta liki vuosikymmenen harjoitusten jälkeen
tuntuu jo melko tukeva ote tyhjästä.

Ei pelota,
se se täytyi opetella työllä ja tuskalla pois,
keskittyä vain ja ainoastaan oleelliseen;
piti hyväksymän tosiasiat sellaisina kuin ovat,
ennen kuin uskalsi siipispankkonsa leväyttää,
heittäytyä niiden varaan tyhjän päälle.

Tässä hyvän aikaa sitten,
muudan muinoin puberteetissa lopettamani susi tuli
Vesisaaren torilla vastaan;
ei ollut lainkaan pahoillaan moisesta lopusta.
Päinvastoin - antoi ymmärtää,
että piipahdamme kukin tovin elämässä omaa aikaamme
ja palaamme sitten taas kuolemaan.

Ei se siis kovin vakavaa voi olla
kun hymyssä suin noin vissin totuuden ilmaisi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi