TUNDRAHiLLA

TUNDRAHiLLA

Auringon sillat illanmaille äärettömään,
merenrannan kultaiset hillat;
kepeän ohut aromi leijuu sen verran vakavana
että erottuu haistimiin otsonin ja suolan sivu.
Yöttömän yön marjan arktisen eksoottinen kutsu;
toista puuta kuin korpi- ja räkkämaiden lakat.
Lataus. Lupaus.

Mystisen tundrahillan salaperäinen, riivaava voima,
paholaisen siittämä makea synti joka houkuttelee,
saa vaimoväen nousemaan väkivahvaan hillakiimaan,
rynnimään yön ja päivän rajoille saakka
aniko hulluksi tekevän marjanhimon perässä
liki mustasukkaisen mielipuolisella kiihkolla.
Kuin jok'ikinen akka omistaisi jok'ikisen marjan.

Minä ja katras mäkättäviä seuraamme loitompaa
uteliaan mielenkiinnolla palsasuolla möyriviä peppuja;
ihanaisia naisia - lyllertävät takapuolet pystyssä,
kuin kutsuen kouria lantioilleen teerenpeliin;
tässä ankarassa tapauksessa varmaankin,
korville huitaisemisen riskillä.

Hillarauhan säilyttämiseksi on pidättäydyttävä,
hillittävä rietas hulluttelu - tyydyttävä nuotiokohveen
sekä erään sorjan norjalaisen vaimon lahjoittamaan
omena-kamelipiiraaseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!