tiistai 30. heinäkuuta 2013

KAKSi HÄMÄRÄÄ SUUTELEE


KAKSi HÄMÄRÄÄ SUUTELEE

Yötön yö,
no se lempohinen ennätti loppua,
oli mukamas sellaista hoppua viikonloppuna.
Silti yhäti tarvitaan nokilaseja nokalla nukkuissa,
sen verran pilvenlongista pukkaa valoa
etenkin kovin aroille kasvoille.

Kaksi hämärää vasta suutelee toisiaan keskellä yötä,
siitä sen huomaa yönkukkuja työnsä myötä,
jos kamuaa tunturinsa katolle;
siellä se yhä - pohjoisen puolla,
vieläkin räytyy kokonaisena,
suloinen kesän lapsi - kultainen kehrä.

Vaan hiljalleen tässä vakavoituu,
purkaa mietintämyssyään uudestaan kuteeksi;
rienaa jo elokuun syvenevät,
lahean samettiset yöt rannalla kahden kesken;
rakkauden tunnustuksia tehden.

Liekkien loimotus nuotioista tovia ennen vuoksea
ja sitten aamun valjettua taas,
puhdas koskematon santa,
poissa hiekkaan kaiverretut hempeät sanat.

Vain huikaiseva yön muisto
ja uuden odotus huomenessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi