VUOREiJA

VUOREiJA

Kilin ajatuksia;
juruutan pitkää vastamäkeä jyleän katedraalin päälle,
onsilo näkyy suurinpiirtein puolivälissä
aloittaessani laskeutumisen merenpintaan.

Visto ajatus häivähtää humeetissa;
tuohonko reikään pitäisi itsensä tukkia,
paahtaa vaan summanmutikassa - umpitunneli???

Äkin muistan - ei niin pientä putkea etteikö reikää,
mutta miten kummassa osaa ihminen pitää näkimensä
kun tästä kovin arktisesta kirkkaasta valosta
tuonne hämärään sujahtaa?

Outo tunne selkäpiissä - niskassa kihelmöi,
hyppysten ote ohjauspyörän kehällä kouristuu.
Aukko suurenee jättiläisen suuksi;
mielessä häivähtää wiime hetken arvaus,
olisiko sittenkin pitänyt hiljentyä rukoilemaan,
kun kerran katedraalin ohi oli käynti?

Nyt se on myöhäistä - rohkeasti vaan sisään viettoa,
pian on merta liki satametriä yllä
ja alkaa kapuaminen takaisin auvoiseen valoon.

Ulos putkahtaessa näkyy Vuoreijan kirkon siluetti;
kelvatkoon - ylistyslaulu Ukko Ylijumalalle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!