SiLLÄ SiiSTi

SiLLÄ SiiSTi

Ryväs pilven huntuja purjehtii vuoren yli,
ryppään rippeet laahaavat vielä
toistaiseksi rusahtavaa mantua.

Siellä täällä hajallaan kuitenkin
jo ensivihreän vehreää elinvoimaa;
kuve muuttuu heleämmäksi päivä päivältä,
toki kallioiden ankaruus on ennallaan,
miksipä nuo siitään kummenisivat.

Ihmisen pään kokoisista kivistä muodostuneet
sammaloituneet somerikot - muinaiset rantaäyräät,
erottuvat vyöhykkeinä.

Jos harkitummin katsoo,
sielun ensin haihateltua omasta mielestään kylliksi,
niin itseasiassa suorastaan piristäviltähän
nuo horisontaaliset massat
muuhun hammastettuun kivimassaan nähden
vaikuttavat - piristävästipä hyvinkin.

Sitä ihminen voi iloita pienistä iloista,
pienistä havannoista joita tekee ihan itse;
katsomalla löytää kun vain osaa katsoa sitä
minkä silmät näkevät.

Maailma vain on tämmönen ja sillä siisti.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!