RY'iTYTTÄÄ
Savu kiemurtelee uneliaana niemen nokassa,
taimen pistää veden tyveneen kuvastimeen;
joen ensimmäinen niva kohisee,
aurinko on häipymäisillään tunturin taa
mutta iskee vielä silmää.
Toisen rannan jänkä on
täynnäns' peruuttelevia kapustarintoja.
Pilveä saa hakea hakemalla - löytyy vain kuu,
täyttyvä, kelmeän hailakka kuu etelän puolessa;
viimeisiä jäälauttoja ajelehtii virran imuun
ja veden paine nivassa pilkkoo ne tuhannen päreiksi.
On se tämä rauha - viipyilevä kiireettömyys,
yksinäisyys ilman yksinolon tunnetta;
nieleksittää - pitää rykäistä muodon vuoksi,
vaikka ketään ei ole kuulemassa.
Voi kuvitella miltä ensimmäisestä ihmisestä tuntui
kymmenentuhatta vuotta sitten
kun lampsi tänne näkemään tämän kauneuden.
Lie hänkin pysähtynyt toviksi rykimään
tähän järven rannalle - taimenen pistoa ihaillessaan.
Nuotio vetää viimeisiä henkäyksiään,
sammuu niille sijoilleen omine aikoineen.
Aikaa ei ole.
taimen pistää veden tyveneen kuvastimeen;
joen ensimmäinen niva kohisee,
aurinko on häipymäisillään tunturin taa
mutta iskee vielä silmää.
Toisen rannan jänkä on
täynnäns' peruuttelevia kapustarintoja.
Pilveä saa hakea hakemalla - löytyy vain kuu,
täyttyvä, kelmeän hailakka kuu etelän puolessa;
viimeisiä jäälauttoja ajelehtii virran imuun
ja veden paine nivassa pilkkoo ne tuhannen päreiksi.
On se tämä rauha - viipyilevä kiireettömyys,
yksinäisyys ilman yksinolon tunnetta;
nieleksittää - pitää rykäistä muodon vuoksi,
vaikka ketään ei ole kuulemassa.
Voi kuvitella miltä ensimmäisestä ihmisestä tuntui
kymmenentuhatta vuotta sitten
kun lampsi tänne näkemään tämän kauneuden.
Lie hänkin pysähtynyt toviksi rykimään
tähän järven rannalle - taimenen pistoa ihaillessaan.
Nuotio vetää viimeisiä henkäyksiään,
sammuu niille sijoilleen omine aikoineen.
Aikaa ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi