MURTAJA

MURTAJA

Mikä rietas tunne - sielua hivelee,
puistattaa väliin ja pudistelen päätä ymmälläni;
jatkan silti hissukseni matkaa.

Nääs kovin yksinkertainen humeettini höperehtii,
kuvittelee tuntevansa tuhansien kilometrien päästä
vyöryvien maininkien sykkeen.
Ne iskevät häijysti murtajaan anturoitteni alla;
järeistä kallionlohkareista kasattuun
jyleään selkärankaan.

Mielikuvitus saa tuntemaan tuon tärinän kantapäissä
ja kielikuvat sinkoilevat sen mukaisesti
pitkin murtajan väkevää selkää.
Ei niitä kukaan ole kuulemassa - mykkiä suun aukaisuja,
tuuli ainoastaan.

Tämä vain viehättää,
naurattaa hullun lailla - ei siitä pääse,
tämä tämmöinen ehdoin tahdoin saatettu kyyti.

Puuska ravistaa, puistelee kehoa;
ei nyt sentään tarvitse kyyryssä mataa,

Suorastaan väristää - tekee mieli huutaa,
huojuttaa villisti kehoa,
koikkelehtia mystistä Piruntanssia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!