tiistai 14. toukokuuta 2013

POiKKiTELOiN


POiKKiTELOiN

Tasaisen harmaa rintama lähestyy vinhasti,
on hetkessä yllä,
laveeraa tunturin ja jokilaakson yhtäläiseksi seinäksi;
harsomaiseksi esiripuksi joka on sekä ei ole.

Pöllyävä sade on taikaviitta,
unenomainen mystinen linnikko;
terhen - kuiskaa lempeä sieluni tyyssijastaan,
huntu jonka liepeiden alla unenpöpperöiset taaperot
hapuilevat huomeneen kukin tyylillään.

Yksivärisyys on kaunista,
muutama vihreä petäjän latvus on poikkeus;
vispaa harmahtavaa huttua viiden boforin tuulessa.

Tuuli äksyilee välillä,
antaa sapiskaa kevääseen heräävälle vitelikölle,
latvustot ovat luudan vihdasten tapaan;
somasti vinossa samaan suuntaan.

Tätä kaikkea haikeaa harmaata vasten poikkiteloin
yksi täydelliseen punaiseen pukuun pukeutunut aave,
hölkäten liikkuva isoneva piste.

Väri hailakoituu, kuihtuu pois mutkan taitse,
pyry jatkaa tuppuraista monologiaan,
eikä muuta ääntä kuin ujeltava tuuli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi