HELMiÄ

HELMiÄ

Onean koleaa;
niin apeaa,
että kapeaa kaistaletta lukuunottamatta
taivas on lyijynharmaa möykky;
universumin suurin harmaa läntti maailman laidalla.

Hyvä emäntä ei laittaisi mokomaan edes koiruaan,
vaan mentävä on vastaanottamaan kartanolle
pohjoisen lähättämiä tiskirättejä kasvoille,
Ne on terviisiä Jäämeren hurjista myllerryksistä.

Kaipa nuo terveiset olisivat jäävuoria,
ellei paleo-skottilaisten lammaspaimenien
muinoin keksimä Goulf-abhainn tuossa välissä
sulattaisi niitä märiksi räteiksi.

Lähdettävä on joka tapauksessa,
mitä tässä haukottelemaan;
vartettava itsensä,
kavuttava ensin tunturin kuvetta ja laen yli rantaan,
sitten meren ali saareen;
toimittamaan putkiasioiden helmiä.

Se onni ja oikeudenmukaisuus sentään on,
ettei tunnelissa todennäköisesti sada.
Mokomasta etuudesta iloitsee wanha hippikin,
ellei meri vuoda.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!