RETLiiNi

RETLiiNi

Sydänmailla viistävät pilvet lakkapäitä,
tunturien laet poispyyhkäisty siloiksi,
aapojen aajeista uhkuvat sakeina laheat autereet,
ne kietovat lopun näkyvissä olevan kosteaan syliinsä;
korppi lentää usvaan ja jää sinne.

Auvoisa heleys,
puuntavien pilvenlonkien rusoinen kirjokansi
huomenen ja ehtoon ahteilla;
tämä yöttömän yön herkistävä värimaailma
virkistää kuulaudellaan mieltä,
notkistaa kieltä.

Valon voima taittaa pikkuhiljaa hyisen otteen,
kääntää laitimmaisenkin takatalven voitoksi;
on kutsunut kiihkeisiin juhliinsa upean soittokunnan
apeutta kaventamaan.
Ihana toukokuu.

Aurojen armaadat kyntävät avaruuden laidalla,
törähdyksiä, toitotuksia, kiruntaa;
yltiöpäinen vuohi sukeltaa taivaanlaelta mäkättäen.

Kylmän meren autio ranta kukkii jo ensimmäisistä,
retuliininväriset laikut hehkuvat,
pistävät silmään kulon maailmasta
ja saavat polvilleen ihastelemaan pientä suurta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!