keskiviikko 24. marraskuuta 2010

PEURAN REiTTÄ SYÖDEN


PEURAN REiTTÄ SYÖDEN
 
Kaira on lumen otteessa,
lumiset kuolpunat ovat asettuneet tyynenä aloilleen,
mitä nyt joku lakkapää varisuttaa liikaa kuormaa.

Jänkien pinta aaltoilee lumimerenä,
eilinen koillinen nietosti,
kinosti pounikot,
juovitti alavan mannun laajalta.

Kaamokseen taipunut aurinko luo viimeisiä varjojaan
kuolleeseen, hiljaiseen maisemaan.

Vain yksi riitasointu poikki aution
sortaa harmonisen melankolian - riekon jälki;
vana tulee yksinäiseltä koivuruusukkeelta toisen luo.

Tekijää ei näy,
siipispankkojen raapaisut nöyhtässä kertovat
sen ponkaiseen pyrähdykselle
ja kaartaneen jonnekkin kieppiin.

Lauhtunut tuuli hötkyilee kauhtuneena tievain välissä,
nälissään liikkuu hukka eineen kintereellä;
sulan puron yli kiikkuu kiviä myöten,
mielessänsä peuran reittä syöden,
vaikk' saalis vielä onnestansa tietämättä juoksee
jossain lounastajan eellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Eipä taas muuta osaa, kuin painaa oiwallista nappia :)
    Nyt osaakin eläytyä, kun ikkunasta näkyy varsin arktinen maisema täällä etelässäkin. Tuulee ja tuiskuttaa.

    VastaaPoista
  2. Marjattah'lle:
    Kiitän ja kumarran, täällä on myös pakkanen seurana.

    VastaaPoista
  3. Kultaa kultaa, enemmän kultaa, onko tämä sitä "valkoista kultaa" ?
    Vihreä kultahan on jo menetetty. Kuva on upea. Kaikilla on asiansa ja arkensa hukkaa myöten siellä Lapin maillakin.

    VastaaPoista
  4. Unelmikolle:
    Sitä se on, jos osaa katsoa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi