sunnuntai 14. marraskuuta 2010

KOiTTO


KOiTTO
 
Pieni keveän lauhkea marraspakkanen,
Pikku-Siperian piskuinen lempeän lahea muiskaisu;
semmonen lämmittää kuiskaten kylmemmänkin sielun.

Pölisee harvakseltaan,
muutamia natturoita osuu otsaluuhun ilmaa haistellessa,
aamua maistellessa.

Nooh - niin pieniä ovatten,
että hyvin sopivat ne taivaankannen tähtien lomaan.
Pikemmin tuntuvat kuin näkyvät.

Laivaston sininen haalistuu koillisesta fazeriksi
ja tokeutuu sille asennolle toviksi odottelemaan
kuni aurinko suvaitsee raahustaa taivaapiirin päälle;
hailakoituu ja liukenee vasta sitten valon myötä.

Sininen hetki - mystinen hetki Satumaan huomenessa.
Äänetön, mykkä tuokio joka toki pisimmillään
suutelee illansuuta keskipäivällä.

Tällä erää tyystin paitsi puiden napsahtelua
ja tiaisetkin uinuvat vielä lentomatkan päässä,
omassa Höyhensaaressaan!

Varsiluuta katsoo anovasti silmiin.
Kosin sitä osin tosissani.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Ei voi mitään, vedet tulevat silmiin.

    VastaaPoista
  2. Luonnonlapselle:
    Vai niin, siis toimii värssyt sittenkin.. Kiitän kommentista.

    VastaaPoista
  3. Laivastonsinisestä Fazeriin ja illaksi kotiin Finnairin mainoksessa sanottiin kun poro löysi äiteensä. Sinisen sinisiä herkkiä hetkiä ja kauniisti niitä lauseiksi koottu. Varsiluutakin haluaa osansa.
    Täytyykin ottaa vähän Fazerin sinistä 1

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi