lauantai 11. syyskuuta 2010

AiHKiRUNKOiN LOMASTA


AiHKiRUNKOiN LOMASTA
 
Sitä vain näkee miehen menevän metsään.
Tunkevan pistämättömän vitelikön läpi
ja sitten yhen äkin humahtavan näkymättömiin;
aihkirunkoin lomasta pujahtain sisään.

Ketään ei tule koskaan pois.

Korpit lehahtavat siivilleen kuostuneesta lakkapäästä,
ronkkuvat oneasti,
siinä yhtä kaikki tyystin - muuta havaintoa ei ole.

Oliko tuolla niestasäkki vai ei?
Ei pistänyt silmään.
En pidä listaa siitä mitä kullakin on.

Omat on eväänsä,
sitä paitsi metsä vilisee kuulemma huiskahäntiä ja oksia,
tiedetään Lannanmaassa harva se päivä.
Ei siihen parane vastaan panna.

Metsässä on hyvä olla,
jos ei tule syödyksi
tai on itsellä säkillinen einestä völjyssä.

Aikansa kun oijustaa,
tekee mieli levolle
ja sillon on säkille käyttöä.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. On mielenkiitoinen murre, pitää pähkäillä hieman että pysyy jotenkin kärryillä, pientä aivojumppaa. Rakastan sanoja.

    VastaaPoista
  2. Luonnonlapselle:
    Oikeastaan vain wanhaa, unohdettua suomea, vähemmän murretta. Suomenkielestä löytyy lähes 100 000 sanaa käytettäväksi. Laiskimukset eivät vaan viitsi käyttää.
    Rakastan sanoja minäkin. Suuresti..

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi