MYKKÄ KiRKUNA
Yht'äkkiä olen tilanteessa jossa minun on valittava,
tehtävä ratkaisuja.
Olen pakotettu siihen - ei vaihtoehtoja,
muuhun ei kertakaikkisesti ole enää mahdollisuutta.
Olen pelannut korttini niin.
Nyt on siis aika lukea ne ja katsoa.
Valitsen tuulista polttavimman, pirullisimman - pohjoisen;
tulisen wiiman joka tuo ruoskivat terveiset suoraan
pohjoisnavan hyytäviltä jääkentiltä.
Itseään raivoon kiihdyttäen se ryntää tulemaan,
oitis - kun lupa ilmatieteen laitokselta on ensin annettu.
Sulan meren yli se laukkoo,
hörppii kiimassaan Golf-virran maitolämmintä,
ahmii merisavua kuin wimmainen hirviö kitaansa;
polttavan jäisen neulassateen siemenet.
Törmää bersekin raivolla iänikuisiin rannikon kallioihin,
ponkaisee vonkuen taivaalle jäätyneet neulaset vatsassaan
ja raahaa ne pompöösina tunturiylänköjen ylitse
ihmisten ilmoille.
Ja se sivallus, tulinen ruoskan isku vastatuuleen
pyrkivän ahavoitunelle kasvoille, jos ulkona sattuu olemaan,
kolmenkymmenen asteen pakkasessa - hullu.
Se vasta on jotakin, se vie järjen ja tunnon;
tekee sokeaksi ja kuuroksi kaikelle muulle.
Avaudun mykkään, äänettömään kirkunaan,
antaudun ja annan sen täyttää keuhkoni,
värähtelen onnesta - myrskystä tykkään.
Yht'äkkiä olen tilanteessa jossa minun on valittava,
tehtävä ratkaisuja.
Olen pakotettu siihen - ei vaihtoehtoja,
muuhun ei kertakaikkisesti ole enää mahdollisuutta.
Olen pelannut korttini niin.
Nyt on siis aika lukea ne ja katsoa.
Valitsen tuulista polttavimman, pirullisimman - pohjoisen;
tulisen wiiman joka tuo ruoskivat terveiset suoraan
pohjoisnavan hyytäviltä jääkentiltä.
Itseään raivoon kiihdyttäen se ryntää tulemaan,
oitis - kun lupa ilmatieteen laitokselta on ensin annettu.
Sulan meren yli se laukkoo,
hörppii kiimassaan Golf-virran maitolämmintä,
ahmii merisavua kuin wimmainen hirviö kitaansa;
polttavan jäisen neulassateen siemenet.
Törmää bersekin raivolla iänikuisiin rannikon kallioihin,
ponkaisee vonkuen taivaalle jäätyneet neulaset vatsassaan
ja raahaa ne pompöösina tunturiylänköjen ylitse
ihmisten ilmoille.
Ja se sivallus, tulinen ruoskan isku vastatuuleen
pyrkivän ahavoitunelle kasvoille, jos ulkona sattuu olemaan,
kolmenkymmenen asteen pakkasessa - hullu.
Se vasta on jotakin, se vie järjen ja tunnon;
tekee sokeaksi ja kuuroksi kaikelle muulle.
Avaudun mykkään, äänettömään kirkunaan,
antaudun ja annan sen täyttää keuhkoni,
värähtelen onnesta - myrskystä tykkään.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Hrrr! Ihanasti väristyttää, kuvasit pohjoisen viiman täydellisesti; mykkä kirkuna!!!!
VastaaPoistaKylmää virtausta täälläkin suurella ilolla tervehditään!
Leppoisaa joulun alusaikaa sinne Kaamaseen!
Jos toinen vaihtoehto olisi kaikensulattava lämmin lumeton henkäys, joulukuussa musta maa, niin tämän minäkin valitsisin. Oikeasti minulla ei kai ole valinnanvaraa, otettava se mitä tulee.
VastaaPoistaTulisen kylmää tunnelmaa ja viiman tunne jäi poskiin. Kiitokset elämyksestä ^^
Odotellaan ensi lunta, täällä päin. Orvokit kukkivat pihassa vielä.
VastaaPoistaCranelle:
VastaaPoistaNo se kuitenkin sitten tyssäsi reiluhkoon pariinkymmeneen pykälään.
Tuuluskalle:
NOUKIITTÄMISTÄ. Elämykseksi oli tarkoitettu.
Keijo Nevarannalle:
Saattaa olla että met laitama lastin tulemhan vasta tammikuun lopulla. Jos silloinkaan.
Kylläpä se rupesi jo sieltä pohjoisesta päin tännekin pukkaamaan. Puri pitkästä aikaa poskiakin äsken kun ulkona olin neljäjalkaisen kanssa. Sanoinkin, etten enää muistanutkaan miltä se tuntuu! Hyvä, kylmä tappaa samalla täältä niitä ilmassa killuvia sikoja ja muita räkäröntteja. Kiitos vaan kun pistitte sieltä puhaltamaan!
VastaaPoistaOlen kokenut vähän Lapin paukkupakksia vaikka eiväthän ne sillä tavalla tuttuja ole kuin jos olisi siellä syntynyt.
VastaaPoistaKittilässä kovimpana talvena oli -50. Naukui ja kirkui Hiace, mutta vähän matkaa "neliskanttisilla" raittia ajettuani, täytyi jättää sihhen.
"Niin paljon mahtui pieneen Hiaceen..." -pakkasta. En älynnyt pakkasmittariin lähtiessä vilkaista, vaikka kyllähän sen jo P-paikalla tunsi, ettei nyt aivan etelästä puhaltele.
Omasta savolaisesta lapsuudestani kyllä muistana, että aina oli kylymä! Johtui hatarasta majastamme, risoista ja vähistä vaatteistamme jne.
Tänään kirrasi täällä Kainuussakin jo parinkymmenen asteen huitteille. Huomiseksi ehkä vähän enämpi. Piisien savut nousevat uhkaavan kohtisuoraan taivaalle ja melkein lumeton maa saa olla varma, että routa painuu kahteen metriin että kajahtaa.
Johannalle:
VastaaPoistaNo niinhän tuo kuvista päätellen näyttää että lannanmaahan päin käy winkka. Joten olkaatten vain hyvä.
Valto Ensiolle (Heikkinen):
Meikäläisenkin kovimmat pykälät oli siellä Kainuussa, Konsta Pylkkäsen maisemissa. Iivantiirasta ajoin tukkia Nurmekseen Kuokkasten koskelle. Pakkasta oli kuormauspaikalla -47 pykälää. Päivällä laski 35 asteeseen, tuntui että auringon piru lämmittää.
Nyt tuossa mittarissa on vain vaivaiset -25,5 §. Meillä sentään lunta 30 centtiä joten hetkellinen pakkanen ei paljon kirsiä lisää.
Taisin liioitella eilen. Ei kuki enää orvokit pihassa vaikka pari viikkoa sitten vielä kukkivat. Vajaan sentin lumiharso pikkupakkasten kanssa on niittänyt orvokinvarret. Ellei kesy piharusakko ole niitä syönyt. Talvisodan kunniaksi luen Haanpään Korpisotaa. Sallan suunnalla oli talvella 39-40 yli 50 astetta ja piti vielä ryömiä ja juosta hangilla ja sotia.
VastaaPoistaKeijo Nevarannalle:
VastaaPoistaNooooh, liottelua ei meillä lasketa!
Nyt onkin ollut paljon puhetta Lumisodasta kun tuli pyöreitä vuosia täyteen ja suomen itsenäisyyden ahmaisi €uvostoliitto.
Paljon sitä on kärsitty vilua ja nälkää Sallankin korvissa taistellessa...