torstai 24. joulukuuta 2009

HYVÄSTELEN KOSMOKSEN


HYVÄSTELEN KOSMOKSEN

Tiedän, olen jo wanha - aikani lähestyy.
Raihnaiset silmäni erottavat Venuksen varjon,
se on tunnusmerkki ja ennus, ilmiselvä osviitta,
tyydyn siihen ja ryydyn, muuta en jaksa ja viitsi.

Vielä pettämättömämpi vihjaus on kuu
joka täyttyy kuin tippaämpäri sateessa.
Juuri sopivasti viikon päästä.

Kuulen homeisissa korvissani sielunlinnun laulun,
kutsun johon on vaikea olla vastaamatta,
sillä jotenkin tieto helpottaa, luo auvoisan olon.

Se tarkoittaa että tuolloin kapuan tunturiin
ja ulwon sydämeni pohjasta, tyhjennyn avaruuteen.
Päästän kaiken sen irti minkä vuoden aikana olen
silmieni eteen saanut ja kokenut.

Pirunkylvyssä olen niitä öisin pohtinut,
tohtinut jollekkin asiasta aamulla viitata.
Ei ole tahtonut piitata
vaan jatkanut kasvottoman kiireistä sumuista matkaa.

Keskiyöllä, ylämaan kuutamossa
lausun ääneen sen mikä minun on.
Hyvästelen kosmoksen, luovutan itseni historian käsiin
ja nukahdan pois. Ja herään,
parkaisen aamulla vastasyntyneenä.


Oh-show-tah hoi-ne-ne


2 kommenttia:

  1. Sininen hetki.
    Kuu loistaa ja valaisee ennen auringon ilmestymistä.
    Vuosipäivä koittaa. Onnellista tyhjennysretriittiä tunturiin!
    vatukka

    VastaaPoista
  2. Vatukalle:
    Sininen hetki on vallalla, puolikas kuusta vilahtelee sattumoisin.
    Inimisten vuodenvaihde koittaa kyllä. Ehken olemme jossakin ulvomassa. Paikkaa ei ole päätetty.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi