SUS'SiUNAKKOO
Jossakin Absurdistanissa kävi joulun tienoilla tavallisilla pulliaisilla aivan mahdoton säkä. Aluksi vaikutti jo että vanhentuneen kansanjohtajan yllättävä eroilmoitus tuli kuin suorastaan taivaanlahja.
Hätäisimmät kiiruhtivat kiittämään ja ylistämään joko temppeleihinsä tai entisten maamies- ja hevoisystäväinseuraintalojen temppeleiksi muunnettuihin pyhättöihin tätä äkillistä lykkyä joka sattui kohdalle aivan just koht'siltään kuin reilut parituhatta vuottakin on kerrottu tapahtuneen vastaavaa joulun tienoilla.
Moni vakavamielinen tietäjä ehätti heti pohtimaan ennusmerkkejä. Että mitä merkitystä on sillä että tällainen ajankohta - aurinko on juuri putkahtanut pesästään, eletään 3. päivää talvipäivänseisauksesta ja sitten tällainen yllättävä tieto.
Siitä alkoi tulvimaan mahdoton ennustusten vyöry jolle eri taida loppua tullakkaan.
Pääasiassa ja etupäässä kurjalisto kuitenkin riemuitsi tämän häikäilemättömän ja vallanahneen johtajan sivuun jäämistä. Takapäässä pahat kielet levittivät heti tietoa siitä, että joitakin ennalta arvaamattomia ja hyvin rumia tempauksia olisi tulossa julkisuuteen. No-joo ei niitä kukaan uskonut ja saattavat ne jäädä tulemattakin jos niikseen käy.
Oli toki muitakin johon tämä yllättävä eroilmoitus vaikutti fantastisesti. Esimerkiksi Piki Musta ilmoitti heti mainostoimistonsa äänellä, että tuollainen peli ei vetele, yhteisestä kusesta ei lähdetä lupaa kysymättä, ilman konsensusta.
Pyhän Mediavuorten hamekankaaseen pukeutunut, itseensä rakastunut väki alkoi pähkäilemään julkisesti ja lausuntoja jakelemaan vanhan johtajan seuraajasta. Oraakkeleita syntyi kuin sieniä sateella, kuten ennen juuri päättynyttä ilmastoinninmuutosta.
Tietenkin, kuten jo arvata saattaa, monen joulu oli pilalla. Tätä ennenaikaisesti, yllättäen ja pyytämättä lahjaksi saatua Vallanmonopolipeliä oli suorastaan pakko alkaa pelaamaan vaikka hyvä olisi ollut hermoja lepuuttaa ihan normaalisen jouluhössötyksen tiimoilla.
Hyvä Veli ja -Sisko-kerhot ajettiin kesken joulurauhan ylös ja alkoi wimmattu paikkojen ja etuuksien jako parhaiten vilpittömien inimisten tapaan, joulun perinnettä ja sanomaa noudattaen.
Joulurauha oli menetetty. Pelon sekaisin tuntein odotetaan nyt ensimmäistä arkipäivää ja sitä, ketkä ensimmäisenä ilmoittautuvat julkisesti vallanhimoisiksi kansakunnan johtajiksi.
Samaan aikaan mainostoimistossa ehätettiin valmentaa Piki Musta seuraavaan tempaukseen. Tämä Piki Musta oli jo kotvasen katsellut sillä silmällä Vanhan johtajan hoteissa pyllyilevää hehkeän persevää, rintavaa ja reitevää tytärtä joka päätöikseen auraili talvella teitä Vanhan johtajan mentäväksi.
Tähän oli Piki Musta silmänsä iskenyt ja tätä tinkasi Vanhalta. Väitti että Vanha oli edellisistä lehmänkaupoista jäänyt piki Mustalle niin paljon velkaa, että hän ottaisi tyttären vanhoista veloista ja koroista.
Ja jos tämä peli ei vetelisi, paljastaisi koko lehmänkaupan kaikki salaiset paperille panemattomat koukerotin koko kansan julki.
Vanha johtaja empi, tilanne oli hankala joka tapauksessa. Mietti ja pähkäili muttei osannut päättää. Piki Musta pisti heti hösseliksi kun joulun aikaan tapasi Vanhan johtajan ja aurailijatytön Ikea-ALEssa.
Tämä paskiainen nappasi aurailijatytärtä ranteesta kiinni. Kaiveli povestaan pääsin kivespusseista parkatun rahamassin ja raotti sitä ja tarjosi tyttärelle sanoen:
"Täällä pussissa on musta ja valkea kivi. Koska Vanha ei näköjään tuttuun tapaansa osaa tehdä päätöstä, vaan kaivelee vaan nokkaansa, saat sinä nyt ottaa täältä yhden kiven. Jos otat valkoisen, päästän Vanhan pälkähästä ja vanhoista sitoumuksista ja pidän lisäksi turpani kiinni päivänvaloa kestämättömistä sopimuksista ja sinäkin saat mennä tiehesi niinen hyvinesi.
Mutta - jos otat mustan kiven, päästän vain Vanhan ja sinä päädyt minun käskyvaltani ja miehuuteni alle."
Kauhistunut aurailijatytär tunsi sydämensä hypähtävän kurkkuun kun huomasi tämän kieron ketkun laittaneen rahamassiinsa vain kaksi mustaa kiveä.
Tyypillistä pikikimustaa se.
Hiki ryöpsähti valumaan joka karvan nokasta, joka karvan - kirjaimellisesti. Huultaan purren tytär mietti miten selvitä tästä pälkähästä. Katseli ympärilleen. Valtavan ostoskeskuksen koko asiakaskunta oli keskeyttänyt ALE-kiimansa ja seurasi hiiskumattomana sulalla, soritetulla sisäpihalla tapahtuvaa kohtalon peliä.
Vannomatta, uskokaa tai älkäätten - hiljaisuutta olisi voinut leikata saksilla, niin sakeana se roikkui väen yllä.
Sitten aurailijatytöllä välähti. Kuin alkiosta ikään, päässä kehkeytyi hetkessä toimiva ratkaisu. Tytär kurotti kätensä ja otti kukkarosta (tietty, musta) kiven, teeskenteli kömpelöä ja pudotti kiven jalkojensa alla olevaan soraikkoon.
Kailotti sitten kuuluvasti yksinkertaista näytellen koko ALE-väen kuullen:
"Anteeksi kauheasti, olinpa minä kauhean kömpelö! Mutta katsotaanko minkä värinen kivi jäi pussiin? Siitähän se selviää minkä värisen kivisen minä onneton mämmikoura typeryyksissäni pudotin ja hukkasin."
Eikä siinä mikään auttanut nyt Piki Mustaa edes pirukaan - kaiken kansan silmien edessä. Mainostoimistoon oli Bluetooth-yhteys poikki joten Piki Musta joutui näyttämään massinsa ja siellä oleva mustan kiven.
Vanhan ja Piki Mustan salaiset sopimukset jäivät siis ikuisesti piiloon, mutta onneksi aurailijatytär säilytti neitseellisyytensä Piki Mustan suhteen ja omasi tilaisuuden tulla myöhemmin vallituksi Vanhan seuraajaksi joskus kesäpäivänseisauksen aikoihin.
Seuraava osa - osa № 2. jatkuu 23.6. 2010.
Tervetuloa Absurdistaniaan.
Jossakin Absurdistanissa kävi joulun tienoilla tavallisilla pulliaisilla aivan mahdoton säkä. Aluksi vaikutti jo että vanhentuneen kansanjohtajan yllättävä eroilmoitus tuli kuin suorastaan taivaanlahja.
Hätäisimmät kiiruhtivat kiittämään ja ylistämään joko temppeleihinsä tai entisten maamies- ja hevoisystäväinseuraintalojen temppeleiksi muunnettuihin pyhättöihin tätä äkillistä lykkyä joka sattui kohdalle aivan just koht'siltään kuin reilut parituhatta vuottakin on kerrottu tapahtuneen vastaavaa joulun tienoilla.
Moni vakavamielinen tietäjä ehätti heti pohtimaan ennusmerkkejä. Että mitä merkitystä on sillä että tällainen ajankohta - aurinko on juuri putkahtanut pesästään, eletään 3. päivää talvipäivänseisauksesta ja sitten tällainen yllättävä tieto.
Siitä alkoi tulvimaan mahdoton ennustusten vyöry jolle eri taida loppua tullakkaan.
Pääasiassa ja etupäässä kurjalisto kuitenkin riemuitsi tämän häikäilemättömän ja vallanahneen johtajan sivuun jäämistä. Takapäässä pahat kielet levittivät heti tietoa siitä, että joitakin ennalta arvaamattomia ja hyvin rumia tempauksia olisi tulossa julkisuuteen. No-joo ei niitä kukaan uskonut ja saattavat ne jäädä tulemattakin jos niikseen käy.
~~~~~~~ ~~~~~~~~
Oli toki muitakin johon tämä yllättävä eroilmoitus vaikutti fantastisesti. Esimerkiksi Piki Musta ilmoitti heti mainostoimistonsa äänellä, että tuollainen peli ei vetele, yhteisestä kusesta ei lähdetä lupaa kysymättä, ilman konsensusta.
Pyhän Mediavuorten hamekankaaseen pukeutunut, itseensä rakastunut väki alkoi pähkäilemään julkisesti ja lausuntoja jakelemaan vanhan johtajan seuraajasta. Oraakkeleita syntyi kuin sieniä sateella, kuten ennen juuri päättynyttä ilmastoinninmuutosta.
Tietenkin, kuten jo arvata saattaa, monen joulu oli pilalla. Tätä ennenaikaisesti, yllättäen ja pyytämättä lahjaksi saatua Vallanmonopolipeliä oli suorastaan pakko alkaa pelaamaan vaikka hyvä olisi ollut hermoja lepuuttaa ihan normaalisen jouluhössötyksen tiimoilla.
Hyvä Veli ja -Sisko-kerhot ajettiin kesken joulurauhan ylös ja alkoi wimmattu paikkojen ja etuuksien jako parhaiten vilpittömien inimisten tapaan, joulun perinnettä ja sanomaa noudattaen.
Joulurauha oli menetetty. Pelon sekaisin tuntein odotetaan nyt ensimmäistä arkipäivää ja sitä, ketkä ensimmäisenä ilmoittautuvat julkisesti vallanhimoisiksi kansakunnan johtajiksi.
Samaan aikaan mainostoimistossa ehätettiin valmentaa Piki Musta seuraavaan tempaukseen. Tämä Piki Musta oli jo kotvasen katsellut sillä silmällä Vanhan johtajan hoteissa pyllyilevää hehkeän persevää, rintavaa ja reitevää tytärtä joka päätöikseen auraili talvella teitä Vanhan johtajan mentäväksi.
Tähän oli Piki Musta silmänsä iskenyt ja tätä tinkasi Vanhalta. Väitti että Vanha oli edellisistä lehmänkaupoista jäänyt piki Mustalle niin paljon velkaa, että hän ottaisi tyttären vanhoista veloista ja koroista.
Ja jos tämä peli ei vetelisi, paljastaisi koko lehmänkaupan kaikki salaiset paperille panemattomat koukerotin koko kansan julki.
Vanha johtaja empi, tilanne oli hankala joka tapauksessa. Mietti ja pähkäili muttei osannut päättää. Piki Musta pisti heti hösseliksi kun joulun aikaan tapasi Vanhan johtajan ja aurailijatytön Ikea-ALEssa.
Tämä paskiainen nappasi aurailijatytärtä ranteesta kiinni. Kaiveli povestaan pääsin kivespusseista parkatun rahamassin ja raotti sitä ja tarjosi tyttärelle sanoen:
"Täällä pussissa on musta ja valkea kivi. Koska Vanha ei näköjään tuttuun tapaansa osaa tehdä päätöstä, vaan kaivelee vaan nokkaansa, saat sinä nyt ottaa täältä yhden kiven. Jos otat valkoisen, päästän Vanhan pälkähästä ja vanhoista sitoumuksista ja pidän lisäksi turpani kiinni päivänvaloa kestämättömistä sopimuksista ja sinäkin saat mennä tiehesi niinen hyvinesi.
Mutta - jos otat mustan kiven, päästän vain Vanhan ja sinä päädyt minun käskyvaltani ja miehuuteni alle."
Kauhistunut aurailijatytär tunsi sydämensä hypähtävän kurkkuun kun huomasi tämän kieron ketkun laittaneen rahamassiinsa vain kaksi mustaa kiveä.
Tyypillistä pikikimustaa se.
Hiki ryöpsähti valumaan joka karvan nokasta, joka karvan - kirjaimellisesti. Huultaan purren tytär mietti miten selvitä tästä pälkähästä. Katseli ympärilleen. Valtavan ostoskeskuksen koko asiakaskunta oli keskeyttänyt ALE-kiimansa ja seurasi hiiskumattomana sulalla, soritetulla sisäpihalla tapahtuvaa kohtalon peliä.
Vannomatta, uskokaa tai älkäätten - hiljaisuutta olisi voinut leikata saksilla, niin sakeana se roikkui väen yllä.
Sitten aurailijatytöllä välähti. Kuin alkiosta ikään, päässä kehkeytyi hetkessä toimiva ratkaisu. Tytär kurotti kätensä ja otti kukkarosta (tietty, musta) kiven, teeskenteli kömpelöä ja pudotti kiven jalkojensa alla olevaan soraikkoon.
Kailotti sitten kuuluvasti yksinkertaista näytellen koko ALE-väen kuullen:
"Anteeksi kauheasti, olinpa minä kauhean kömpelö! Mutta katsotaanko minkä värinen kivi jäi pussiin? Siitähän se selviää minkä värisen kivisen minä onneton mämmikoura typeryyksissäni pudotin ja hukkasin."
Eikä siinä mikään auttanut nyt Piki Mustaa edes pirukaan - kaiken kansan silmien edessä. Mainostoimistoon oli Bluetooth-yhteys poikki joten Piki Musta joutui näyttämään massinsa ja siellä oleva mustan kiven.
Vanhan ja Piki Mustan salaiset sopimukset jäivät siis ikuisesti piiloon, mutta onneksi aurailijatytär säilytti neitseellisyytensä Piki Mustan suhteen ja omasi tilaisuuden tulla myöhemmin vallituksi Vanhan seuraajaksi joskus kesäpäivänseisauksen aikoihin.
Seuraava osa - osa № 2. jatkuu 23.6. 2010.
Tervetuloa Absurdistaniaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Mie en tuollaisia ala siunaamaan, jolkottelen metsään ja ulvaisen, kuten se mylläri aikoinaan, vaan köysiin ette minuakaan saa=)
VastaaPoistaNäppärä tyär siinä. Hyvää Joulua Jäämeren laidalle!
VastaaPoistaJolokottelevalle sujelle:
VastaaPoistaNiin tekee valistunut ossuuskauppaväki.
OK'lle:
Sasse!
Samoin hyvää jo ohimenevää joulua Perämeren rannallekkin.
Itse asiassa tässä kyllä on ollut puhumista siirtymisestä Jäämeren laidalle! Tulevaisuudessa.
Melkoista kivenpyörittäjän touhua. Matti Taneli Vanhanen kirjoittaa kolumnissaan ajoittaneensa ilmoituksen tarkoituksella "tähän rauhalliseen hetkeen" kertoi lehti. Hieno ajoitus!
VastaaPoistaTuuluskalle:
VastaaPoistaKyllä melkoisen kiven jauhamisen aikaan sai.