KUiN TiiNE JÄNiSEMÄ
Aamuvarhaisen pohjoisen pölyttämän lumipyryn läpi
kuultaa täyttymäisillään kuu,
kuin tiine jänisemä,
haihtuen väillä lumisten pilvien syliin.
Mutta kun pitkäjänteisyydessään voittaa
ohi kiiruhtavat pilvet,
kurkistaa se esiin jonkun longan raosta
ja luo kalvakkaa valoaan
yhtenään elpyvän ja hiipuvan hopeisen pyryn läpi.
Kiehtovasti valaisee,
puhuttelee kelmeän valon nimetöntä tarkkailijaa
niin että sinertävän hangen pinnan varjot kihisevät
vaikkei ääntä oikeastaan kuulu - muuta kuin se vähä,
minkä oksiston läpi kaatuvan sateen sihinä pitää.
Sellainen panee pysähtymään ja miettimään
kiireen ja tohinan merkitystä,
sen tähdellisyyttä - vaiko pelkästään typeryyttä.
Miksi yhdelle olevaiselle, ihmiselle,
ei riitä sama tahti kuin kuulle ja muulle luomakunnalle?
Onko ehdottomasti elettävä hetkessä koko elämä
ja kärsittävä tekoja muistellen loppuelämä?
Samoja toistellen, ikäviä poistellen.
Aamuvarhaisen pohjoisen pölyttämän lumipyryn läpi
kuultaa täyttymäisillään kuu,
kuin tiine jänisemä,
haihtuen väillä lumisten pilvien syliin.
Mutta kun pitkäjänteisyydessään voittaa
ohi kiiruhtavat pilvet,
kurkistaa se esiin jonkun longan raosta
ja luo kalvakkaa valoaan
yhtenään elpyvän ja hiipuvan hopeisen pyryn läpi.
Kiehtovasti valaisee,
puhuttelee kelmeän valon nimetöntä tarkkailijaa
niin että sinertävän hangen pinnan varjot kihisevät
vaikkei ääntä oikeastaan kuulu - muuta kuin se vähä,
minkä oksiston läpi kaatuvan sateen sihinä pitää.
Sellainen panee pysähtymään ja miettimään
kiireen ja tohinan merkitystä,
sen tähdellisyyttä - vaiko pelkästään typeryyttä.
Miksi yhdelle olevaiselle, ihmiselle,
ei riitä sama tahti kuin kuulle ja muulle luomakunnalle?
Onko ehdottomasti elettävä hetkessä koko elämä
ja kärsittävä tekoja muistellen loppuelämä?
Samoja toistellen, ikäviä poistellen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Hienosti kuvattu sekä kuun valo että immeisen kiire. Mikäs kiire meillä on, valmiissa maailmassa.. Harmi ettei karhumaiset talviunet passaa ihmiseloon oikein mitenkään ;)
VastaaPoistaHienoja kielikuvia täynnänsä tämä runo, kuten: "pohjoisen pölyttämä lumipyry" tai "sinertävän hangen pinnan kihisevät varjot" ja "oksiston läpi kaatuvan sateen sihinä". Konkreettista, näkyväksitehtyä ja aistittavaa!
VastaaPoistaJa sitten vielä tämä: "Miksi yhdelle olevaiselle, ihmiselle,ei riitä sama tahti kuin kuulle ja muulle luomakunnalle?"
Niinpä. Miksi ihmeessä ei riitä? Mitä me olemme jatkuvasti vailla?
Elisalle:
VastaaPoistaKiitän ja kiitän Elisa. Sitä kiirettä kyllä sopii ihmetellä.
Kyllä karhumaiset talviunet passaa - jos vain ite haluaa.
Tirlittanille:
Kiitän sanoistasi, hyvä että ne menevät perille.
Kun olemme ratkaisseet mitä me olemme jatkuvasti vailla, meidän on ratkaistava että kenen toimesta me olemme sitä vailla,
Eikös hetkessä eläminen ole juuri sitä ettei menneitä juuri muistella?
VastaaPoistaIsopeikolle:
VastaaPoistaNo sitä-sitä. Muistot tulevat jälkijunassa.