torstai 10. kesäkuuta 2010
PiTKiN AJATONTA VETTÄ
PiTKiN AJATONTA VETTÄ
Hitaan kaaren yli lipuu vaitelias kurra.
Yllä saaren,
yksitellen kättelee ja hipaisee - hyväilee ja valaisee,
kaiken kohtaamansa toisen puolen;
varjo jatkaa omaa tolaa.
Se on mestari kuu,
yön valoista suurin ja väkevin - näkevin,
virtuoosi joka rakentaa vedenkalvolla myötäsukaan
lipuvaa hopeista siltaa täältä ikuisuuteen,
alati kertyväin muistojen tykö
ja raollaan olevan tulevan sisään.
Sulassa sovussa leijuvat;
tulevaisuuden haaveet, unelmat,
menneisyyden aaveet - haamujen kera.
Tasainen jatkuva virta pitkin ajatonta vettä.
Valaistun hiljaisuuden keskeyttää
pimeyden sylistä kuuluva kaarneen rääkäisy.
Rannan tuli hyökkää rutikuivan kimppuun,
valaisee kuun synkän puolen.
Lämmöllään ja tuoksullaan se paljastaa
taivaankappaleen valjun kelmeyden
ja elämä valuu luomiinsa uomiinsa.
Yllä saaren,
yksitellen kättelee ja hipaisee - hyväilee ja valaisee,
kaiken kohtaamansa toisen puolen;
varjo jatkaa omaa tolaa.
Se on mestari kuu,
yön valoista suurin ja väkevin - näkevin,
virtuoosi joka rakentaa vedenkalvolla myötäsukaan
lipuvaa hopeista siltaa täältä ikuisuuteen,
alati kertyväin muistojen tykö
ja raollaan olevan tulevan sisään.
Sulassa sovussa leijuvat;
tulevaisuuden haaveet, unelmat,
menneisyyden aaveet - haamujen kera.
Tasainen jatkuva virta pitkin ajatonta vettä.
Valaistun hiljaisuuden keskeyttää
pimeyden sylistä kuuluva kaarneen rääkäisy.
Rannan tuli hyökkää rutikuivan kimppuun,
valaisee kuun synkän puolen.
Lämmöllään ja tuoksullaan se paljastaa
taivaankappaleen valjun kelmeyden
ja elämä valuu luomiinsa uomiinsa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
AURiNGON TUOKSU
AURiNGON TUOKSU
Astun hopeisen pilven halki palkiseen,
kovin kaitaa - monimutkaista, kimuranttia palasta;
ääretön äänetön tyhjyys kahtapuolta,
mutta taiteilen kuu takanani oppaana toppaamassa
jos huojahdan liikaa.
Varjoni osuu polulle jota tallon
ja itseni päälle on astuttava joka askeleella.
Olen astunut jo tovin;
paljaita jalkoja kivistää.
En aio livistää tieltä
vaikka kumma, tumma tunne kalvaa mieltä.
Ikeenä hartioillani suunnaton reppu hyviä ajatuksia.
Ne ne vasta painavat,
toisin kuin pahat joita syntyy kuin sieniä sateella
ja kuolee aina edellistä seuraavan toimesta.
Väsynä viilekkeet salpaavat uusien kumpuamisen.
Ounastelen lounaaseen saakka taakkaani
kun puurran ja uurastan.
Sitten - tuossa tuokiossa, kaiken tuoksinassa,
parahultaisesti muistan auringon tuoksun ihollasi.
Ja polun harjojen varjojen välissä - sulassa sovussa,
istuvat hääpuvussa somassa jonossa
tunturin suloiset kukkaset.
kovin kaitaa - monimutkaista, kimuranttia palasta;
ääretön äänetön tyhjyys kahtapuolta,
mutta taiteilen kuu takanani oppaana toppaamassa
jos huojahdan liikaa.
Varjoni osuu polulle jota tallon
ja itseni päälle on astuttava joka askeleella.
Olen astunut jo tovin;
paljaita jalkoja kivistää.
En aio livistää tieltä
vaikka kumma, tumma tunne kalvaa mieltä.
Ikeenä hartioillani suunnaton reppu hyviä ajatuksia.
Ne ne vasta painavat,
toisin kuin pahat joita syntyy kuin sieniä sateella
ja kuolee aina edellistä seuraavan toimesta.
Väsynä viilekkeet salpaavat uusien kumpuamisen.
Ounastelen lounaaseen saakka taakkaani
kun puurran ja uurastan.
Sitten - tuossa tuokiossa, kaiken tuoksinassa,
parahultaisesti muistan auringon tuoksun ihollasi.
Ja polun harjojen varjojen välissä - sulassa sovussa,
istuvat hääpuvussa somassa jonossa
tunturin suloiset kukkaset.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
tiistai 8. kesäkuuta 2010
KiVi
KiVi
Maailman kiirut juoksevat ohitseni kahtapuolta.
Pysähtymättä ne laukkovat;
pää kolmantena jalkana tuhatta ja sataa
kun pysähdyn kuivuneilla poronpaskoilla
kuorrutetun rannion mutkaan
puun - ja avaran rajalla - kiven pyynnöstä.
Pysähtyessään ihastelemaan luonnontöitä
ihminen tunnustaa oman henkisen rumuutensa tolan.
Se on merkki siitä että jalat ovat palanneet
tukevasti maanpinnalle.
Sen Äiti Maan joka wäkevästi tuoksuaan lykkää
taivaalla hohkavan kultaisen kehrän toimesta.
Naurajien ilakoiva, punarinkkainen liuta hurahtaa ohi,
heidän aikansa ei riitä ihailemaan somaa kiveä,
pitämään hetken lomaa tuoksinan tiimassa.
Kiire odottaa maalissa.
On odottanut miljoonia vuosia
ja odottaa vielä toisen mokoman kuni tulee kiire.
Loputtomille hoputtomille hidastelijoille
vaivihkaa hymähdellessään itse huomaamatta elävät
tätä kaaoksen hurlumheitä
jossa jokainen päivä luo syntyessään uuden ongelman
joka ratkaistaan luomalla uusi ongelma.
Pysähtymättä ne laukkovat;
pää kolmantena jalkana tuhatta ja sataa
kun pysähdyn kuivuneilla poronpaskoilla
kuorrutetun rannion mutkaan
puun - ja avaran rajalla - kiven pyynnöstä.
Pysähtyessään ihastelemaan luonnontöitä
ihminen tunnustaa oman henkisen rumuutensa tolan.
Se on merkki siitä että jalat ovat palanneet
tukevasti maanpinnalle.
Sen Äiti Maan joka wäkevästi tuoksuaan lykkää
taivaalla hohkavan kultaisen kehrän toimesta.
Naurajien ilakoiva, punarinkkainen liuta hurahtaa ohi,
heidän aikansa ei riitä ihailemaan somaa kiveä,
pitämään hetken lomaa tuoksinan tiimassa.
Kiire odottaa maalissa.
On odottanut miljoonia vuosia
ja odottaa vielä toisen mokoman kuni tulee kiire.
Loputtomille hoputtomille hidastelijoille
vaivihkaa hymähdellessään itse huomaamatta elävät
tätä kaaoksen hurlumheitä
jossa jokainen päivä luo syntyessään uuden ongelman
joka ratkaistaan luomalla uusi ongelma.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
maanantai 7. kesäkuuta 2010
KANAVOiTUA HOiTOA
KANAVOiTUA HOiTOA
Matka alkoi kovin ikävästi, Kirite putosi kanavaan. Matka päättyi ikävästi, Kirite putosi uudelleen kanavaan ja jäi sinne mököttämään. Minkä sille iniminen luonnolleen voi. Kun putoaa on noustava jos on tarve, mutta saa toki olla pohjallakin jos vain itse tahtoo.
Kanavan kaivajaa ei tiedetty enää. Hiljainen tieto oli hautautunut television tötteröistä tulvivaan hapatukseen ja humpuukiin sekä postiluukuista ja -laatikoista tulvivaan kulutussaastaan. Lienee se ollut joku paikallinen sinnikko joka jostakin perinjuurin kummallisesta- tahi erikoisesta syystä oli saanut kanavoitua herra- ja ketkuvihansa kanavatöihin.
Ensin alkuun ilman lapiota, se kylällä vielä haileena muistina tiedettiin.
Kanavan kaivajaa ei tiedetty enää. Hiljainen tieto oli hautautunut television tötteröistä tulvivaan hapatukseen ja humpuukiin sekä postiluukuista ja -laatikoista tulvivaan kulutussaastaan. Lienee se ollut joku paikallinen sinnikko joka jostakin perinjuurin kummallisesta- tahi erikoisesta syystä oli saanut kanavoitua herra- ja ketkuvihansa kanavatöihin.
Ensin alkuun ilman lapiota, se kylällä vielä haileena muistina tiedettiin.
Sellainen tieto yhä siis kuitenkin liikkui inimisten humeeteissa jos sitä joku tyhjänpäivänen, joutilas tyristi sattui tyhmyyksissään tai muuten uteliaisuuttaan yksioikoisuudessaan kyselemään. Kenellään ei ollut sen tarkempaa tietoa ja yksityiskohtia asiasta.
Näin vain oli. Näin oli aina ollut. Jo pitkiä aikoja.
Niitä kanavatöitä oli vieläkin jossakin koulun ullakolla pölyttymässä ja laskostettuna. On hyvä ja menee vaan itse sinne etsimään ja penkomaan. Koulu on suljettu koululautakunnan toimesta jo aikaa sitten, mutta penikat paiskoivat akkunat kivenmurikoilla tuhannen pillunpäreiksi joten se siitä lukitsemisesta.
Näin vain oli. Näin oli aina ollut. Jo pitkiä aikoja.
Niitä kanavatöitä oli vieläkin jossakin koulun ullakolla pölyttymässä ja laskostettuna. On hyvä ja menee vaan itse sinne etsimään ja penkomaan. Koulu on suljettu koululautakunnan toimesta jo aikaa sitten, mutta penikat paiskoivat akkunat kivenmurikoilla tuhannen pillunpäreiksi joten se siitä lukitsemisesta.
Nyt siellä entisessä opinahjossa ja sivistyksen kehdossa juodaan keskikaljaa, kustaan nurkkiin ja kärvennetään sytkärillä hirsiä.
Saattavat naidakkin, parhaat, ne joille on kurssi pidetty jo varhain - siellä internetissä. Napapaitaisia, lyhythameisia hepsankeikkoja siellä on nähty, sitä sakkolihaa ynnä kaljupäisiä pojan murikoita lökäpöksyissä ja vitjoilla käämittynä.
Saattavat naidakkin, parhaat, ne joille on kurssi pidetty jo varhain - siellä internetissä. Napapaitaisia, lyhythameisia hepsankeikkoja siellä on nähty, sitä sakkolihaa ynnä kaljupäisiä pojan murikoita lökäpöksyissä ja vitjoilla käämittynä.
Siellä on ullakolla niitä kanavatöitä. Saattaa olla yhä. Menee vaan sinne. Porstuasta ensin rappuset yläkerran luokkaan ja sitten sen takaa komerosta ullakolle. Varoo ettei kumauta päätä orteen. Niistä oli joskus näyttelykin ja Kotiliedessä juttu.
Siinä kaikki mitä tietoon sai kerättyä. Ei sen kummempa tarvinnutkaan, kanavan takia kun tänne ei varsinaisesti tultu, mutta kun se Kirite.
Että oli se sitten kanavoija vain yhtenä aamuna herännyt hereään kesään, ottanut pankolta kohveeta, hipsutellut syylingeissä pirtinlattian yli paljain persuin akkunalle ja katsellut aikansa siitä.
Siinä kaikki mitä tietoon sai kerättyä. Ei sen kummempa tarvinnutkaan, kanavan takia kun tänne ei varsinaisesti tultu, mutta kun se Kirite.
Että oli se sitten kanavoija vain yhtenä aamuna herännyt hereään kesään, ottanut pankolta kohveeta, hipsutellut syylingeissä pirtinlattian yli paljain persuin akkunalle ja katsellut aikansa siitä.
Hörppäillyt oli puhumatta kellenniin mitään. Pujottanut pivostaan toisenkin imeläkiven huulentötteröön ja maistanut motista kunnes oli tyhjää korahtanut.
Siltä tieltään se oli lyönyt motin pöytään, kiskonut raapat jalkaan ja vyöttänyt itsensä. Harpponut suin päin tavaraliiteriin, tempaissut sieltä pistolapon sekä marssinut pitkän niemen tyvelle.
Viisimetriä vesirajasta tyveä kohti, siihen oli asettanut lapion terän, pannut kumiterän niskaan ja painaltanut. Murtanut ja nostanut ähkäisten ensimmäisen sekä kironnut kuin tuhat turkkilaista. Siinä tuoksinassa.
Siitä se alkoi. Jälkeä rupesi tulemaan silmissä.
Wanha emäntä oli pysähtynyt rantteelle, nähnyt yläruumiinsa paljastaneen aikuisen miehen - poikansa, huhkimassa niemen tyvellä lapio kourassa. Tunnisti ja teki ristinmerkin kahteen - ei kun kolmeen kertaan ja läksi sitten juoksujalkaa pirtille päin.
Siltä tieltään se oli lyönyt motin pöytään, kiskonut raapat jalkaan ja vyöttänyt itsensä. Harpponut suin päin tavaraliiteriin, tempaissut sieltä pistolapon sekä marssinut pitkän niemen tyvelle.
Viisimetriä vesirajasta tyveä kohti, siihen oli asettanut lapion terän, pannut kumiterän niskaan ja painaltanut. Murtanut ja nostanut ähkäisten ensimmäisen sekä kironnut kuin tuhat turkkilaista. Siinä tuoksinassa.
Siitä se alkoi. Jälkeä rupesi tulemaan silmissä.
Wanha emäntä oli pysähtynyt rantteelle, nähnyt yläruumiinsa paljastaneen aikuisen miehen - poikansa, huhkimassa niemen tyvellä lapio kourassa. Tunnisti ja teki ristinmerkin kahteen - ei kun kolmeen kertaan ja läksi sitten juoksujalkaa pirtille päin.
Nousi kahdella harpalla portaat, sujahti porstuan ohi, vaikka ruokakonttorin ovenraosta tuoksui vastapaistettu tuore rukiinen. Avasi pirtin oven ja raotti leukojaan kuin sanoakseen jotakin, mutta sulkikin ne kiiruusti loksauttaen ja pysähtyi kamanalle.
Tuvan väki oli kaikki akkunoissa, pentulauma, miniä ja sen äiti. Seurasivat mitä niemen tyvellä tapahtui. Paapo seurasi päästävedettävän lootasta korkealta pielukselta - latasi kippuraansa sikarinleikkeellä massista. Hiljaista oli, minkä nyt piisivalkea sattumoisin pakkui, mutta muuten kyllä.
Miniä kääntyy hitaasti rystysiään puristaen anoppiinsa päin vetisin silmin kun hoksaa tulijan keskittymiseltään. Kermatursuinen pullakka poika kädestä pitäen mukana nokkaansa tonkien.
Kyyneleet valuvat vuolaina niin että esiliinan päärme on kastunut märäksi. Ääni onnesta särähtäen sanoo:
"Se on parantunut. Herra Jumala - se on parantanut."
Anoppi avaa sylinsä ja ottaa vastaan miniänsä, painaa tämän pään hartiaansa vasten. Sulkee silmänsä pidättäen kyyneleitään ja lukee ajatuksissaan kiitosloitsun Raunille.
Tuvan väki oli kaikki akkunoissa, pentulauma, miniä ja sen äiti. Seurasivat mitä niemen tyvellä tapahtui. Paapo seurasi päästävedettävän lootasta korkealta pielukselta - latasi kippuraansa sikarinleikkeellä massista. Hiljaista oli, minkä nyt piisivalkea sattumoisin pakkui, mutta muuten kyllä.
Miniä kääntyy hitaasti rystysiään puristaen anoppiinsa päin vetisin silmin kun hoksaa tulijan keskittymiseltään. Kermatursuinen pullakka poika kädestä pitäen mukana nokkaansa tonkien.
Kyyneleet valuvat vuolaina niin että esiliinan päärme on kastunut märäksi. Ääni onnesta särähtäen sanoo:
"Se on parantunut. Herra Jumala - se on parantanut."
Anoppi avaa sylinsä ja ottaa vastaan miniänsä, painaa tämän pään hartiaansa vasten. Sulkee silmänsä pidättäen kyyneleitään ja lukee ajatuksissaan kiitosloitsun Raunille.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
VÄHÄPÄTÖiSiÄ ASiOiTA
VÄHÄPÄTÖiSiÄ ASiOiTA
Kalvakka valkko mulkoilee välinpitämättömänä
kun astun ulos porstuasta.
Parin viikon vanha miessi hamuaa sinnikkäästi tissiä
ja kun löytää, paneutuu siihen.
Vilpoisa luoteinen karistaa wiimeisetkin unihiekat.
Sulan puolella on keli;
postimerkin kokoisia lumihiutaleita tanssii
tuulenpuuskien kieputtelemana
taivaanrannan orastavaa kultaista juovaa vasten.
Pujahdan tuvan nurkalta sammaleiselle palakselle
ja astun kuolpunan tuoksuvaan syliin,
tuulen kohina rauhoittuu suhinaksi
kun miljardien neulasmassasta jokainen ottaa osansa.
Oksien lomista pilkistävät huomenen ensisäteet
saavat jalat mutkittelemaan,
kulkemaan puiden varjojen suomassa huomassa.
Ranta-ahtee on samalla paikalla mihin se ehtoolla jäi,
tervalta tuoksahtava vene, verkkopalju, airot ja mela.
Kaikki lukitsemattomina paikoillaan.
Virin rypistämä veden kalvo elää henkäysten mukaan.
Pieniä vähäpätöisiä asioita pienessä maailmassa.
Kaikki tyynni.
kun astun ulos porstuasta.
Parin viikon vanha miessi hamuaa sinnikkäästi tissiä
ja kun löytää, paneutuu siihen.
Vilpoisa luoteinen karistaa wiimeisetkin unihiekat.
Sulan puolella on keli;
postimerkin kokoisia lumihiutaleita tanssii
tuulenpuuskien kieputtelemana
taivaanrannan orastavaa kultaista juovaa vasten.
Pujahdan tuvan nurkalta sammaleiselle palakselle
ja astun kuolpunan tuoksuvaan syliin,
tuulen kohina rauhoittuu suhinaksi
kun miljardien neulasmassasta jokainen ottaa osansa.
Oksien lomista pilkistävät huomenen ensisäteet
saavat jalat mutkittelemaan,
kulkemaan puiden varjojen suomassa huomassa.
Ranta-ahtee on samalla paikalla mihin se ehtoolla jäi,
tervalta tuoksahtava vene, verkkopalju, airot ja mela.
Kaikki lukitsemattomina paikoillaan.
Virin rypistämä veden kalvo elää henkäysten mukaan.
Pieniä vähäpätöisiä asioita pienessä maailmassa.
Kaikki tyynni.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
lauantai 5. kesäkuuta 2010
GEASSEMÁNNU
GEASSEMÁNNU
Heleän lahea ilta,
kaukaisuuteen ulottuva auringonsilta.
Korvia hivelevä, sointuisa klaneetti rastaalla
keskellä yötöntä yötä.
Taivaanpiirissä kajastaa Onnenmaan tumma siluetti.
Aika on istahtanut - mitään ei tapahdu pysähdyksissä,
maailma kaadu, valuutta kellu, korot nouse ei laske.
Jos on näkijä,
sielujen tasainen vyöryvä vuo käy veden yli
esi-isien maiden suuntaan.
Nousee kultaisen kurran houkuttelevalle säteelle
ja jättää näkymättömän viirun ilmentämään elämää.
Muiston josta jälkipolvet laulavat unikuvissaan
omissa hämärissä tuvissa - kesän ensimmäisellä hetkellä,
silloin kun aika on vielä vähän
ja paljon tulevaa jäljellä.
Kysyjälle.
Ettäkö vaihtaa pitäisi - lähtä Satumaasta kokonaan pois.
tästä hiljaisuuden kuvastimen ääreltä
katsomaan kuinka ihmismielen synkät pilvet vaeltavat
nuutuneina sieluina apaattisissa betonilokerikoissa.
Lupasin vastata.
kaukaisuuteen ulottuva auringonsilta.
Korvia hivelevä, sointuisa klaneetti rastaalla
keskellä yötöntä yötä.
Taivaanpiirissä kajastaa Onnenmaan tumma siluetti.
Aika on istahtanut - mitään ei tapahdu pysähdyksissä,
maailma kaadu, valuutta kellu, korot nouse ei laske.
Jos on näkijä,
sielujen tasainen vyöryvä vuo käy veden yli
esi-isien maiden suuntaan.
Nousee kultaisen kurran houkuttelevalle säteelle
ja jättää näkymättömän viirun ilmentämään elämää.
Muiston josta jälkipolvet laulavat unikuvissaan
omissa hämärissä tuvissa - kesän ensimmäisellä hetkellä,
silloin kun aika on vielä vähän
ja paljon tulevaa jäljellä.
Kysyjälle.
Ettäkö vaihtaa pitäisi - lähtä Satumaasta kokonaan pois.
tästä hiljaisuuden kuvastimen ääreltä
katsomaan kuinka ihmismielen synkät pilvet vaeltavat
nuutuneina sieluina apaattisissa betonilokerikoissa.
Lupasin vastata.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
perjantai 4. kesäkuuta 2010
KREiKKALAiNEN SiKALENTSU
KREiKKALAiNEN SiKALENTSU
"Kaik män eikä piisantkaa": epäilee ja tietää sanoa ekonoomi Rukmanni Reikan saamasta vipistä.
Nuin ikään kirjoittaa Elena Galapagos-Saari Kreikkalais-Katolilais Uutisissa.
Viime aikaisten uutisten mukaan näyttää nyt vakavasti siltä että kreikkalainen sikalentsu on sittenkin tartuttanut ainakin juutalaiset vallanpitäjät. Vaikkakin Juudaan heimon rupusakki kyllä vaikuttaisi sittenkin olevan immuuni em. sikailulle.
Ei ole siis mikään ihme jos arabit karttavat yhteistyötä sotimisen asioissa, näillä epeleillähän kun on nimenomaan hyvin runsas kammotus sikoja kohtaan.
Se on aika outoa loppujen lopuksi - tai ei ole, jos ajattelee millaisella kirjasivistyksellä arabiväestön kovaosaisinta rupusakkia on siunattu pääosin. Tarinoilla ja pappismiesten opetuksilla enimmäkseen. Kuulopuheilla siis etu- ja takapäässä. Itsetarkoitusten kieroilla taka-ajatuksilla.
Suomalais-ugrilainen tuulitakkinen akan jurrikka tahi lökäpöksy miehen köntys ei sen sijaan ole moksiskaan minkäänlaisista sikailusta, sietää hyvin kaikki omien politikkojen sikailut, rahanjaot ja omiin taskuihin kähminnät.
Se on aika outoa loppujen lopuksi - tai ei ole, jos ajattelee millaisella kirjasivistyksellä arabiväestön kovaosaisinta rupusakkia on siunattu pääosin. Tarinoilla ja pappismiesten opetuksilla enimmäkseen. Kuulopuheilla siis etu- ja takapäässä. Itsetarkoitusten kieroilla taka-ajatuksilla.
Suomalais-ugrilainen tuulitakkinen akan jurrikka tahi lökäpöksy miehen köntys ei sen sijaan ole moksiskaan minkäänlaisista sikailusta, sietää hyvin kaikki omien politikkojen sikailut, rahanjaot ja omiin taskuihin kähminnät.
Ei ne nouse barrikaadeille, akan jurrikat tahi miehen köntykset vaikka omaan suuhun kustaisiin ruokapöydällä seisoen.
Päinvastoin - kaiken huipuksi mättävät kesät grillijuhlilta toiselle kiertäessään arvaamattommat määrät sikaa käkättimiinsä ja toisen mokoman sitten joulun tienoilla, aloitaen loka-marraskuun vaihteen pikkusikailu-jouluista. Eivätkä itke eikä älise.
Ainoa joka itkee, on possujensa kera lopetettavaksi merkitty imisä jota omat lapset - possukaiset lohduttavat: "Äiti-äiti - älä itke, pian tulee joulu!"
~~~~~~~~~~~~
THL:n sakki punastelee myös, ei sikojen takia tai tavallaan kyllä, mutta etupäässä sammakoiden. Aivan. Kyllä vaan. Sammakoiden joita tuli päästeltyä Juudas Iskariot-rahaston tutkimusrahoituksen hopearahojen vastapalvelukseksi.
THL:n sakki punastellenee suoraan sanoen nyt vitutuksesta kun tuli päästettyä pahimman sikalentsukiiman aikana sellaiset madon luvut, että kihelmöittää vieläkin.
Paras myrrysmies ja lääke- ja lentsutieteen ammattilainen kun ehätti lääketehtaan maksuja vastaan kertomaan pölhösakille että reilut 6000 raatoa tulee sikalentsu vaatimaan ellei tappajavirusta rokoteta aisoihin.
Paras myrrysmies ja lääke- ja lentsutieteen ammattilainen kun ehätti lääketehtaan maksuja vastaan kertomaan pölhösakille että reilut 6000 raatoa tulee sikalentsu vaatimaan ellei tappajavirusta rokoteta aisoihin.
Nyt jälkipeli ympäri maailmaa vilaistuna näyttää ja kertoo että kyseessä ei ollut hyväntahtoisen idiootin ymmärtämättömyydessään tekemä munaus.
No siitä tavoitteesta nyt sitten jäätiin viimeisten tutkimusten mukaan uupumaan noin 5950 raadolla. Sitä paitsi lähes kaikilla tautiin menehtyneillä oli jo ennestään jokin vakavalle taudille altistava perussairaus.
Sillä siisti. Hulppeat rahat sai kuitenkin lääketehdas kupattua osakkeenomistajilleen näyttävästi sponsoroimastaan vouhotuksesta. Jännityksellä on odotettava seuraavaa elukkaa.
Sillä siisti. Hulppeat rahat sai kuitenkin lääketehdas kupattua osakkeenomistajilleen näyttävästi sponsoroimastaan vouhotuksesta. Jännityksellä on odotettava seuraavaa elukkaa.
Suosittelen että keksittäisiin koiru-, tai kissilentsu - mahdollisesti jopa yhdistelmä. Se olisi vielä tuottoisampaa koska siitä viiteryhmästä ja -sakista jouduttaisiin rokotuttamaan kaikki ne keskenään YYA:ssa asustelevat kaksi- ja nelijalkaiset.
Hyväntahtoisesti edesmenneen syksyn ja talven sikalentsurokote-fiaskoa voi verrata hyvinkin erään taannoisen Himp- & hompputavaran myyntiketjun mainioihin korvasienilaseihin.
Noita edellä mainittuja korvasienilaseja kun myytiin toimimis-takuulla.
(Jos sieniä löytyy - toimivat, jos ei - metsässä ei ole sieniä)
Sikalentsurokote toimii vastaavalla takuulla. Jos pöpö ujuttautuu henkikoneistoon se nistitetään, jos ei ujuttaudu - ollaan kuitenkin valppaina ja valmiina pöpöläisen nirrin poisottoon.
Hyväntahtoisesti edesmenneen syksyn ja talven sikalentsurokote-fiaskoa voi verrata hyvinkin erään taannoisen Himp- & hompputavaran myyntiketjun mainioihin korvasienilaseihin.
Noita edellä mainittuja korvasienilaseja kun myytiin toimimis-takuulla.
(Jos sieniä löytyy - toimivat, jos ei - metsässä ei ole sieniä)
Sikalentsurokote toimii vastaavalla takuulla. Jos pöpö ujuttautuu henkikoneistoon se nistitetään, jos ei ujuttaudu - ollaan kuitenkin valppaina ja valmiina pöpöläisen nirrin poisottoon.
Asiasta kolmanteen. Nythän muuten on Lannanmaassa parast'aikaa aktuelli aika "korvisten" suhteen juuri parahultaisesti.
~~~~~~~~~~~~
Muuta uuttapa ei tämä viikko sitten tuonutkaan. Kepulirakennelma huojuu. Eeskahtaalle, kukaan ei osaa sanoa kulle puolen kaatua rojahtaa.
Se on kuitenkin varmaa, että jos kaatuu, niin jopa aukeaa muitakin "Syväkurkkuja" kuin mitä Kokomusta ja Urpilalaiset piilottelevat riveissään. Rupusakilla tulee olemaan hauskaa.
Toivottavasti Kepulien syväkurkut laulavat vasta kun sota äänestäjistä todenteolla käynnistyy. Kun vilja ja riista, marjat ja muut on saatu talteen ja kekrijuhla on saatu juhlittua ja aletaan virkoontua ja nousta joulun ilonjuhlan valmisteluihin.
Niin - ja mitä €uroon tulee, ruåtsilaisista 61 prosenttia vastusti ja vain 25% puolsi euroon liittymistä. (Dagens Industri 3.6. 2010).
Hulluja nuo ruåtsit - eivät hyvän päälle ymmärrä!
Syyskuussa alan itse henkilökohtaisesti kasaamaan ylivuotisia halottuja koivupuita savusaunaa varten ja lämmitän sen heti kun hämäränhenkien välienselvittely alkaa. Saatanpa varata korttelin tahi pari savupaloviinaa tutuilleni.
Päätän lähetykseni tähän. Obladii obladaa.
Syyskuussa alan itse henkilökohtaisesti kasaamaan ylivuotisia halottuja koivupuita savusaunaa varten ja lämmitän sen heti kun hämäränhenkien välienselvittely alkaa. Saatanpa varata korttelin tahi pari savupaloviinaa tutuilleni.
Päätän lähetykseni tähän. Obladii obladaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
torstai 3. kesäkuuta 2010
SiLKKAA JAZZiA
SiLKKAA JAZZiA
Lojun levinneenä pitkin virran penkkaa.
Ihastellen huojuvia kuusia kuuntelen bluusia.
Joku suuruus - jossain tuota tuonnenpana;
harjoittelee Säkkijärven jenkkaa.
On päivä vapaa ruumiin töistä,
nautin joutessani öittömistä öistä.
Henkäys hiljan hiljaa leyhyttelee versoavaa viljaa
piirtää virin pirin pintaan - hivelevi rintaa.
Äkin - lailla orren,
puuska taittaa hennon korren
kesken jenkan orastavan poljennon.
Ja varren vennon viskaa ilmaan;
se kesken lennon tekee kaarron rennon veteen,
silmieni eteen.
Harmistun ja sitä surren, hampaat yhteen purren
nousen jousen lailla - lykkään purren liukuun,
astun venhon syliin, nostan mastoon ehon tenhon,
annan tuulen myötätuuleen viedä.
Surumielen korresta ma tällä kannan
hyvästelen rannan, pengon massia.
Ongin piipunrassilla passia,
on elo silkkaa jazzia.
Ihastellen huojuvia kuusia kuuntelen bluusia.
Joku suuruus - jossain tuota tuonnenpana;
harjoittelee Säkkijärven jenkkaa.
On päivä vapaa ruumiin töistä,
nautin joutessani öittömistä öistä.
Henkäys hiljan hiljaa leyhyttelee versoavaa viljaa
piirtää virin pirin pintaan - hivelevi rintaa.
Äkin - lailla orren,
puuska taittaa hennon korren
kesken jenkan orastavan poljennon.
Ja varren vennon viskaa ilmaan;
se kesken lennon tekee kaarron rennon veteen,
silmieni eteen.
Harmistun ja sitä surren, hampaat yhteen purren
nousen jousen lailla - lykkään purren liukuun,
astun venhon syliin, nostan mastoon ehon tenhon,
annan tuulen myötätuuleen viedä.
Surumielen korresta ma tällä kannan
hyvästelen rannan, pengon massia.
Ongin piipunrassilla passia,
on elo silkkaa jazzia.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
KURMEE ON HAiHTUNUT
KURMEE ON HAiHTUNUT
Auringon säteen ilkikurinen kutitus illan varjossa,
uumoileva aavistus aivastuksesta;
tomuhiukkasten kepeä tanssi liepeen valoraossa.
Savuhaikusen leijaileva, viipyilevä kiemurtelu
kohti kodan lakeista osaamatta päättää
mennäkkö vai eikö mennä.
Enää puuttuu että Tanskanmaalla olisi taas mätää
ja raitis ulkoilma ei haiulleni kelpaisi,
vaan se palaisi räppänän kautta synnyinsijoilleen;
valuttuaan ensin kangasta myöten
oikealle laiskuuden tasolle.
Sitä tapahtuu kun ilma on seisomisesta liian raskas,
matalapaine jyskyttää ohimoita;
on tunne että sataa vaikkei sadakkaan.
Muuten vain märkä ja kostea selkäpii.
Niin - maailma on tällä mallillaan
porisevan lihakeiton tuoksun hiipiessä nokkaan
liekkien nuoleskelemasta padasta.
Eikä mitään ole tehtävissä,
vain aromikasta niestaa, syötävää leivän ja voin kera.
Kurmee on haihtunut parempiin pöytiin
valkoiset liinat mukanaan.
uumoileva aavistus aivastuksesta;
tomuhiukkasten kepeä tanssi liepeen valoraossa.
Savuhaikusen leijaileva, viipyilevä kiemurtelu
kohti kodan lakeista osaamatta päättää
mennäkkö vai eikö mennä.
Enää puuttuu että Tanskanmaalla olisi taas mätää
ja raitis ulkoilma ei haiulleni kelpaisi,
vaan se palaisi räppänän kautta synnyinsijoilleen;
valuttuaan ensin kangasta myöten
oikealle laiskuuden tasolle.
Sitä tapahtuu kun ilma on seisomisesta liian raskas,
matalapaine jyskyttää ohimoita;
on tunne että sataa vaikkei sadakkaan.
Muuten vain märkä ja kostea selkäpii.
Niin - maailma on tällä mallillaan
porisevan lihakeiton tuoksun hiipiessä nokkaan
liekkien nuoleskelemasta padasta.
Eikä mitään ole tehtävissä,
vain aromikasta niestaa, syötävää leivän ja voin kera.
Kurmee on haihtunut parempiin pöytiin
valkoiset liinat mukanaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
tiistai 1. kesäkuuta 2010
KURKKU POiKKi
KURKKU POiKKi
Aamuviileen haihtuessa yhteen hiileen puhallan,
loihdin liekin esiin - heräämistä kiitän,
sille ristikolle tervaksista taidokkaasti säipät liitän.
Sallin savuntuprahduksen jäädä nokkaan
herättämään nälän vietin.
Nostan tulen nieltäväksi rispaantuneen sälän.
Lisää kalikoita aatoksissain syötän,
niitä nuolee, kahmii, ritisee ja ahmii,
se on tulen työtä - muuten kuolee.
Kiskon päätä syvemmälle myssyyn,
päivän aatoksia samaan syssyyn mietin;
tänään uuden kirveen hukkaan menneen tilaan ostan.
Moisen harmituksen puita pilkkomalla sitten kostan;
korvaan hakkaamalla kuutioisen halkopinon.
Mut' sitä ennen - päähän jäänyt wanha sääntö;
otan mustan kanan, askeleita jonkun,
kaappaan rannan vettä, nuotiolle kannan.
Nostan nokkaan kepin, lisään puita,
samalla jo mietin - haihatuksii muita.
Vatsa hankaa selkärankaa - tivaa onko kurkku poikki;
täällä ei oo enää kivaa, ruokaa saisi tulla.
Pistä aluks' tuleen vaikka vehnäspulla.
loihdin liekin esiin - heräämistä kiitän,
sille ristikolle tervaksista taidokkaasti säipät liitän.
Sallin savuntuprahduksen jäädä nokkaan
herättämään nälän vietin.
Nostan tulen nieltäväksi rispaantuneen sälän.
Lisää kalikoita aatoksissain syötän,
niitä nuolee, kahmii, ritisee ja ahmii,
se on tulen työtä - muuten kuolee.
Kiskon päätä syvemmälle myssyyn,
päivän aatoksia samaan syssyyn mietin;
tänään uuden kirveen hukkaan menneen tilaan ostan.
Moisen harmituksen puita pilkkomalla sitten kostan;
korvaan hakkaamalla kuutioisen halkopinon.
Mut' sitä ennen - päähän jäänyt wanha sääntö;
otan mustan kanan, askeleita jonkun,
kaappaan rannan vettä, nuotiolle kannan.
Nostan nokkaan kepin, lisään puita,
samalla jo mietin - haihatuksii muita.
Vatsa hankaa selkärankaa - tivaa onko kurkku poikki;
täällä ei oo enää kivaa, ruokaa saisi tulla.
Pistä aluks' tuleen vaikka vehnäspulla.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
maanantai 31. toukokuuta 2010
NAiMAREiSSU
Miehän tunsin sen oikeinni hyin, sen Volukovin Nikitan, oikeinni hyin ja tunnenhan mie sen vieläki. On se vain semmonen peijooni, ettei ennää sen paremmasta väliä lainkhan.
Nooh - olhan met vunukasta saakka sen kera matkaa taivaltanu, toisinaan erissuunthin, toisinaan samhan, jos on jalat yhteen pelannu ja olema olheet samoilla asennoilla.
Sillon tällön met palhaama yhteen ja käymmä tulille istumhan ja muistelema sittä niitä kaikenmaaliman sattumuksia. Niinku eilenki. Nikita savuviinan kera, mie en - mie olen jo täyttyny.
Muistelimma meän ensimmäistä naimareissua - mie olin puoliväliin kuuvetta ja Nikita varttia vaille kuuen. Leikimmä 60-luvun alussa kesällä Laitasen ometan ylisillä tyttöin kera. Olimma alottanu jo ennen kirkonmenoja net koti, lapsenteko- ja synnytysleikit näihen otusten kera.
Nooh - olhan met vunukasta saakka sen kera matkaa taivaltanu, toisinaan erissuunthin, toisinaan samhan, jos on jalat yhteen pelannu ja olema olheet samoilla asennoilla.
Sillon tällön met palhaama yhteen ja käymmä tulille istumhan ja muistelema sittä niitä kaikenmaaliman sattumuksia. Niinku eilenki. Nikita savuviinan kera, mie en - mie olen jo täyttyny.
Muistelimma meän ensimmäistä naimareissua - mie olin puoliväliin kuuvetta ja Nikita varttia vaille kuuen. Leikimmä 60-luvun alussa kesällä Laitasen ometan ylisillä tyttöin kera. Olimma alottanu jo ennen kirkonmenoja net koti, lapsenteko- ja synnytysleikit näihen otusten kera.
Laitasen tytön lisäksi oli mukana Siivosen tyttöjä neljä, elikkä yhteensä meitä oli seitsemän penikkaa siellä.
No mistäs met olisima Nikitan kanssa naimaleikit osanneet, mutta kun Siivosen tytöt olivat sen vertaa harvempaan tahtiin tehty, niin Inki jo tiesi miten se homma tehdään ja miten lapset tulevat. Kotihommat nyt jokainen osasi siihen aikhan muutenki.
Met ihastelimma mykistyneinä Inkin tietämystä kun se nosti hametta ja näytti asiaan kuuluvat paikat vaaleanpunasen kaation lahetta kuminauhasta raottamalla. Sillä oli reiessä rantu ja vieressä syntymämerkki.
No mistäs met olisima Nikitan kanssa naimaleikit osanneet, mutta kun Siivosen tytöt olivat sen vertaa harvempaan tahtiin tehty, niin Inki jo tiesi miten se homma tehdään ja miten lapset tulevat. Kotihommat nyt jokainen osasi siihen aikhan muutenki.
Met ihastelimma mykistyneinä Inkin tietämystä kun se nosti hametta ja näytti asiaan kuuluvat paikat vaaleanpunasen kaation lahetta kuminauhasta raottamalla. Sillä oli reiessä rantu ja vieressä syntymämerkki.
Senki se jo tiesi jotta katsokaa pojat, tässä se on naisen vekottimen kirein paikka, tämä kuminauha, se kiristää kalvosinta niin vietävästi, jotta on ihan pakko riisua kaatiot pois. Ja sitten se riisu.
Miula se alko kuumottamhan poskia. Että mitähän se sittä seuraavaksi riipii. Mutta Nikita pyysi vain kylmän rauhallisesti saada katsoa ihan liki kun sillä onnettomalla oli huono näkö. Se oli lyhytnäköne. (Sai rillitki koulussa sitte. Kunnarahosta)
Kun met olimma saaneet havainto-opetusta kaikki - net nuoremmat likakki, niin net kävi kaikki heinille, viltin pääle pitkilleen, nostivat hammeet korviin ja sitten met Nikitan kera ruettiin aviomiehiksi niille ja alomma astumhan net kaikki ja Inki tykkäs niin siitä hommasta jotta se piti vielä uusiaki.
Tietäähän sen, opettajan - net vaatii aina täyellistä suoritusta.
Koska meilä oli vain pyhäpäivän syön aikaa, niin synnyttämhän alkovat net aamusta tiinehtyneet rouat jo puolilta päivin. Met olima Nikitan kera niihen syntyviä lapsia.
Tytöt vuorollaan istuvat tuolin reunalla hammeet säällisesti ja met sitte Nikitan kera ryömimmä tuolin ja tytön jalkain välistä ja hameenhelman alta könyten maalimaan ja samalla parumma niin saakelisti. Se hommahan meillä oli vielä tuoreessa muistisa.
Sitten alko se helpoin osa, saatiin tissiä, tytöt imettivät ja met imimmä. Taas alko tuntua silleen ouvolta, jotenki jutautteli kummasti, tuntu jotta ahasta on, mutta se oli ohimenevää.
Miula se alko kuumottamhan poskia. Että mitähän se sittä seuraavaksi riipii. Mutta Nikita pyysi vain kylmän rauhallisesti saada katsoa ihan liki kun sillä onnettomalla oli huono näkö. Se oli lyhytnäköne. (Sai rillitki koulussa sitte. Kunnarahosta)
Kun met olimma saaneet havainto-opetusta kaikki - net nuoremmat likakki, niin net kävi kaikki heinille, viltin pääle pitkilleen, nostivat hammeet korviin ja sitten met Nikitan kera ruettiin aviomiehiksi niille ja alomma astumhan net kaikki ja Inki tykkäs niin siitä hommasta jotta se piti vielä uusiaki.
Tietäähän sen, opettajan - net vaatii aina täyellistä suoritusta.
Koska meilä oli vain pyhäpäivän syön aikaa, niin synnyttämhän alkovat net aamusta tiinehtyneet rouat jo puolilta päivin. Met olima Nikitan kera niihen syntyviä lapsia.
Tytöt vuorollaan istuvat tuolin reunalla hammeet säällisesti ja met sitte Nikitan kera ryömimmä tuolin ja tytön jalkain välistä ja hameenhelman alta könyten maalimaan ja samalla parumma niin saakelisti. Se hommahan meillä oli vielä tuoreessa muistisa.
Sitten alko se helpoin osa, saatiin tissiä, tytöt imettivät ja met imimmä. Taas alko tuntua silleen ouvolta, jotenki jutautteli kummasti, tuntu jotta ahasta on, mutta se oli ohimenevää.
No met saimma kun saimmaki kuitenkin synnyttyä ja siis ensimmäiset eineetki. Onneksi ei tarvinnu paskoa housuun. Sitten meiän muori tuli minua hakemhan. Olivat tulhet kirkosta jo aikaa sitten, syönhet puolipäiväsen ja ootelhet minua aikasa eineelle.
Ja lopulta lähti sitte hakemhan.
Met laskeuvuma koko konkkaronkka ylisiltä alas ja meän muori kuulustellee, jotta mitä lempoa met olema koko päivän ylisillä kolunnu ja värkänny kun olima niin heinäpölyssäki ympäriisä tyystin.
Mie se katon muoria silmhin ja sanon sille jotta olemma harjotelhet etupäässä hyinki paljon naimista ja synnytystäki reippaamman puoleisesti eli lähinnä koko ajan.
Ja lopulta lähti sitte hakemhan.
Met laskeuvuma koko konkkaronkka ylisiltä alas ja meän muori kuulustellee, jotta mitä lempoa met olema koko päivän ylisillä kolunnu ja värkänny kun olima niin heinäpölyssäki ympäriisä tyystin.
Mie se katon muoria silmhin ja sanon sille jotta olemma harjotelhet etupäässä hyinki paljon naimista ja synnytystäki reippaamman puoleisesti eli lähinnä koko ajan.
Jotta miehä kerkisin naimhan Santun, Irrin, Immin ja Inkin kera ja Nikita kerkes vielä Tuijanki kera.
Ensin meijän muori mustu ihan silimisä, sitten sillä pakkasi nyrkkiä suuhun. Sitten se otti minua niskavillosta ja Nikitaa korvasta ja alko taluttaa kotihommille. Sano vielä painokkaasti: VAI NIIN! Vai naimassa sitä olthin!
Volukovin kohalla irrotti otteen Nikitan korvasta ja neuo lyhyimmän tien Volukoveille. Miut talutti rantteele ja pirttiin eineelle. Lihakeittoa saamari oli, jota mie epäröin rankasti kun Häkkisen Enni-täti oli siitä lihanhimosta telttakokouksessa varotellu.
Ensin meijän muori mustu ihan silimisä, sitten sillä pakkasi nyrkkiä suuhun. Sitten se otti minua niskavillosta ja Nikitaa korvasta ja alko taluttaa kotihommille. Sano vielä painokkaasti: VAI NIIN! Vai naimassa sitä olthin!
Volukovin kohalla irrotti otteen Nikitan korvasta ja neuo lyhyimmän tien Volukoveille. Miut talutti rantteele ja pirttiin eineelle. Lihakeittoa saamari oli, jota mie epäröin rankasti kun Häkkisen Enni-täti oli siitä lihanhimosta telttakokouksessa varotellu.
Mutta nälkä tekkee inimisen lapsesta nöyrän.
Muuta puhetta siitä ei kotona tullukkaa. Ukon kera supetteli muori sen illan ja tirskusivat.
Ja met olima sitten illemmalla Nikitan kansa taas ihan viattomia ja synnittömiä lapsukaisia kun met olima tahollamma pyytänhet naimahommia anteeksi jumalalta. Eihän tuo se ollu meän lissääntymisyrityksistä moksiskaan.
Ei ainakaan sanallakhan varottanu eikä torunu. Pikemminki mie ikään kuin olisin jotenki kuullu sen sanovan: "Oikein poikaseni, naisille pittää olla mielin kielin aina. Myös ometan ylisillä."
Muuta puhetta siitä ei kotona tullukkaa. Ukon kera supetteli muori sen illan ja tirskusivat.
Ja met olima sitten illemmalla Nikitan kansa taas ihan viattomia ja synnittömiä lapsukaisia kun met olima tahollamma pyytänhet naimahommia anteeksi jumalalta. Eihän tuo se ollu meän lissääntymisyrityksistä moksiskaan.
Ei ainakaan sanallakhan varottanu eikä torunu. Pikemminki mie ikään kuin olisin jotenki kuullu sen sanovan: "Oikein poikaseni, naisille pittää olla mielin kielin aina. Myös ometan ylisillä."
Oh-show-tah hoi-ne-ne
........
....sunnuntai 30. toukokuuta 2010
UNiNEN KUPEEN VAiHTO
UNiNEN KUPEEN VAiHTO
Huomen sukeutuu esiin metsänreunan yli.
Pukeutuu utuiseen linnikkoon,
leijuen verkkaan virien kisoissa.
Tunturikoivikko aloittaa hiirenkorvien kasvatuksen
sumun pehmeästä suudelmasta.
Se joka kahisee ei siis ole lehvästö,
vaan ruusunnupun uninen kupeen vaihto
untuvan keskellä säkissä.
Kankaan läpi kuultavassa valossa
erotan salaperäisen hymyn levollisilla kasvoilla.
Että rakastan tuota prinsessaa.
Tässä Ahtolan ahteella varhaan kajeessa lojuen.
Sen minä teen.
Keittämätöntä kahvia anoo vatsa,
janoa ilmaisee - en kehtaa ääneen sille sanoa,
tyynnyttelen himoa antamalla uusintana
muistikuvan eilisestä ehtoosta;
savulta tuoksuvasta rantakalasta
mustassa nokisessa padassa,
hehkuvan hiilloksen yllä.
Uneen lipuvan auringon alla.
Kumma kyllä asettuu ja nukahdan uudelleen.
Pukeutuu utuiseen linnikkoon,
leijuen verkkaan virien kisoissa.
Tunturikoivikko aloittaa hiirenkorvien kasvatuksen
sumun pehmeästä suudelmasta.
Se joka kahisee ei siis ole lehvästö,
vaan ruusunnupun uninen kupeen vaihto
untuvan keskellä säkissä.
Kankaan läpi kuultavassa valossa
erotan salaperäisen hymyn levollisilla kasvoilla.
Että rakastan tuota prinsessaa.
Tässä Ahtolan ahteella varhaan kajeessa lojuen.
Sen minä teen.
Keittämätöntä kahvia anoo vatsa,
janoa ilmaisee - en kehtaa ääneen sille sanoa,
tyynnyttelen himoa antamalla uusintana
muistikuvan eilisestä ehtoosta;
savulta tuoksuvasta rantakalasta
mustassa nokisessa padassa,
hehkuvan hiilloksen yllä.
Uneen lipuvan auringon alla.
Kumma kyllä asettuu ja nukahdan uudelleen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
lauantai 29. toukokuuta 2010
KUORTAKKi
KUORTAKKi
Sanojen lahea summa ranta-ahteella:
Satujen lumottu maa - hilliten sisään nieltynä,
vaikka mielen tekisi ne ääneen purkaa.
Mutta kun ei henno, kun ei raaski;
rikkumattoman hiljaisuuden keskellä,
pilkkoa ajan pysähtynyttä äänettömyyttä.
Pinnan kuvastimen tumma ikiaikainen aihkimetsä,
kelot - osa lysähtäneinä, osa ylväinä pylväinä,
taivaankantta piirtävinä harmaina viiruina,
läpikuultavan veden kalvon pienissä väreissä.
Sellainen mykistää,
vie sanat suusta suupaltilta huuliveikolta, vaientaa juopon,
antaa sokean nähdä kauneuden korvillaan.
Melutta koskettaa erämaajärven karu hiljaisuus,
ottaa lujasti ja sielua syvälti halaa.
Mieleen palaa vähin äänin, pienin erin,
hämärät muistikuvat kuikan huudosta selkävesillä,
sotkaparin narskutus ruohikon kupeessa
hanhien törähdykset jängän takaa letolta.
Lekuttelevan sääksen kikitys.
Kun avaan empien luomet; se on totta.
Satujen lumottu maa - hilliten sisään nieltynä,
vaikka mielen tekisi ne ääneen purkaa.
Mutta kun ei henno, kun ei raaski;
rikkumattoman hiljaisuuden keskellä,
pilkkoa ajan pysähtynyttä äänettömyyttä.
Pinnan kuvastimen tumma ikiaikainen aihkimetsä,
kelot - osa lysähtäneinä, osa ylväinä pylväinä,
taivaankantta piirtävinä harmaina viiruina,
läpikuultavan veden kalvon pienissä väreissä.
Sellainen mykistää,
vie sanat suusta suupaltilta huuliveikolta, vaientaa juopon,
antaa sokean nähdä kauneuden korvillaan.
Melutta koskettaa erämaajärven karu hiljaisuus,
ottaa lujasti ja sielua syvälti halaa.
Mieleen palaa vähin äänin, pienin erin,
hämärät muistikuvat kuikan huudosta selkävesillä,
sotkaparin narskutus ruohikon kupeessa
hanhien törähdykset jängän takaa letolta.
Lekuttelevan sääksen kikitys.
Kun avaan empien luomet; se on totta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
perjantai 28. toukokuuta 2010
TÄYTYY OLLA iLUNGA
TÄYTYY OLLA iLUNGA
Jutta Urpiaisen (Carduelis flammea), melko pienen edustavan blondiinin, joka esiintyy joskus suurienkin parvien edessä, ulkokuoren sisältä tunkeva puhe vaikuttaa oudolta, ontolta, sittenkin vaikka sisältöä olisikin sanoissa ja viestissä. Sisältö vaikuttaa jonkun muun ajatuksilta. Jutan visuaalissa ja audiossa on ristiriita, dissonanssi.
Valmentaja ei, joko hyvästä tahdosta tai pahasta, ole ottanut huomioon seurauksia, lopputulemaa sievähkö ulkonäkö-hidastettu puhe-yhdistelmän uskottavuus-aspektista.
Hyväntahtoisimmat kuulijat hymyilevät vinosti, peittävät suunsa kädellä rykiäkseen pivonsa täyteen, pahantahtoiset kääntävät selkänsä, ilmaisevat typertymisensä. Tyytyväisiä ovat ne jotka näkevät puolueet rappion esikuvina, kokonaisia heimoja kalvavina syöpinä.
Moinen vakavuuden tavoittelu teatraalisuutta korostamalla, draaman keinoin, saa heimon ja kansan mielissä vitsiksi ja huumoriksi jo ammoin kääntyneen asian näyttämään yhä vain naurettavammalta.
Politiikan ja puolueiden uskottavuus pakenee kuin onni, ikuisesti, hiinä ja hiinä, juuri hyppysten ulottuvilla.
Valmentaja ei, joko hyvästä tahdosta tai pahasta, ole ottanut huomioon seurauksia, lopputulemaa sievähkö ulkonäkö-hidastettu puhe-yhdistelmän uskottavuus-aspektista.
Hyväntahtoisimmat kuulijat hymyilevät vinosti, peittävät suunsa kädellä rykiäkseen pivonsa täyteen, pahantahtoiset kääntävät selkänsä, ilmaisevat typertymisensä. Tyytyväisiä ovat ne jotka näkevät puolueet rappion esikuvina, kokonaisia heimoja kalvavina syöpinä.
Moinen vakavuuden tavoittelu teatraalisuutta korostamalla, draaman keinoin, saa heimon ja kansan mielissä vitsiksi ja huumoriksi jo ammoin kääntyneen asian näyttämään yhä vain naurettavammalta.
Politiikan ja puolueiden uskottavuus pakenee kuin onni, ikuisesti, hiinä ja hiinä, juuri hyppysten ulottuvilla.
~~~~~~~~~~~~
Tuskinpa vaalilupausten ALEssa tullaan enää pärjäämään totisten torvensoittajien tahtiin. Vakavilla asioilla pyyhkivät äänestäjät peräreikäänsä. Uskottavuutta raapii lisäksi Kepuleiden vast'ikään paljastunut aivan uskomaton jäsenhuijaus, joka vetää vertoja parhaiden puhelinhuijareiden kikoille, joissa pitkätukkaisilta ja wanhuksilta jymäytetään wiimeisetkin siemenperunat.
Eikä Kupla Kataisen puljun uskottavuutta paranna se että Kreikan tuki valuukin aseostoihin. Kävelevä Kataistrofi lasketteli tässä taannoin sellaista tuubaa asiaan liittyen, ettei sitä voi edes pikkulapsille kertoa:
- nyt on oltava erityisen varovaisia siinä, mitä tehdään ja mitä sanotaan, koska markkinat ovat niin hermostuneet.
– Meidän pitää toimillamme osoittaa, että pystymme hoitamaan perinteisen talousongelman, velkaongelman. Ei ole mitään järkeä etsiä syyllisiä näihin ongelmiin.
Velka hoidetaan siis velalla. Se ei ole täyspäiden hommaa ja tarkoittanee lopulta sitä, että rahaa aletaan etsiä joka kivenkolosta, käyttäen viime kädessä apuna ruåtsalaisia spermakoiria kun valtio on raiskattu.
Soini ratsastaa aallonharjalla niin kauan kuin tulvavettä riittää. On mahdollista että vaalien alla pato suljetaan kolmen suuren puljun toimesta ja vauhti karahtaa kiville.
Näyttää nimittäin siltä että joka puolueessa nousee mamu-ilmiö tavalla tai toisella aasinsillanrakentajaksi ja soinilaisten etumatka hupenee siihen.
Vain vasurit ja virheet jäävät ratsastamaan omilla ontuvilla cameleillaan rasismia vastaan ja suvaitsevuuden puolesta auringonlaskuun.
Jo nyt näkee että Ärhinmäen pulju on menossa loppua kohti. Puolue kutistuu kuin pyy. Se ei tietenkään tarkoita että inimiset humpsahtavat mukana. Ei-Ei. Ne kyllä löytävät oman lokeronsa/askelmansa jostakin muualta.
Sitä ennen on kuitenkin vielä Kepulien puoluekokous jossa huonomuistisen tilalle valitaan nuorempi. Se taas on itsestään selvä asia. Ja puolueen sisäpiirissä päätetty.
Kyseessähän on hyvä poliisi-paha poliisi-variantti, ihan läpeensä tyystin läpinäkyvä, jossa pahoiksi pojiksi lupautuivat uskolliset Pekkarinen ja Väyrynen. Näin tehtiin asetelma jossa puolueväki saa vapaasti ja demokraattisesti äänestää oikein.
Kiviniemen oli ja on nieltävä suunnitelma karvoineen päivineen kakistelematta päästäkseen kalifiksi kalifin paikalle, valinnan jälkeen hän sellaisissa pihdeissä että on vain tehtävä mukisematta kaikki se minkä taustapirut ja hämäränhenget käskevät.
~~~~~~~~~~~~
Vielä haaveilevat jotkut huima- ja yltiöpäät jostakin suuresta tuntemattomasta woimasta joka tulee ja nujertaa ikeeksemme asettuneen puolue- ja byrokratiakoneiston. Olen sallinut sellaista itseni lukevan netistä.
En usko mahdollisuuksiin. Apparaatti on päästetty liian suureksi. Puolueet suojaavat byrokratiaa ja byrokratia tukee puoluekoneistoa. Se on inhimillinen konehirviö joka täydentää itseitseään, suojaa itseään ja levittää itseään. Saastuminen on sillä tolalla, että vain luonnonmullistus voi antaa heimolle avun jolla asettua tanaan hirviötä vastaan.
Jopa Rasismi on otettu em. koneiston hyödyllisten idioottien astaloksi jolla huidellaan suvaitsevaisuususkovaisten toimesta nyt kaikkia jotka rohkenevat olla julkisesti erimieltä.
Tämän kirjoittajasta rasismi on pelkkää yksilön tyhmää käyttäytymistä ja sen suhteen täytyy olla ilunga; valmis antamaan anteeksi solvaus ensimmäisellä kerralla, sietämään sitä toisella kerralla mutta ei koskaan kolmatta kertaa.
Vaikuttaa siltä että demokraattisen enemmistön diktatuuri ei juurikaan erotu siitä perinteisestä diktatuurista josta meitä koulussa jo varotettiin ja opetettiin paheksumaan.
Enemmistö on vain kahdesta luvusta suurempi meidän matematikassamme - ei muuta, mutta silti sillä on diktaattorin valtuudet.
Järjen, kohtuuden, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, wiisauden kanssa sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä.
Obladii obladaa.
(Olen muuten maistellut - totuus maistuu pahalle.)
Obladii obladaa.
(Olen muuten maistellut - totuus maistuu pahalle.)
Oh-show-tah hoi-ne-ne
torstai 27. toukokuuta 2010
SANOMA
SANOMA
Tässä on sana:
Satoi taas lumen maahan,
tuuli sulatti;
nyt wiima käy yhä mereltä tunturien yli
ja halla pureskelee persona versoja.
Jäätyneistä nupuista pursuaa jääkukkia.
Ei täällä riitä että olet kasvokkain totuuden kanssa,
sinun on nähtävä sen taakse,
sillä kukapa osaisi epäillä kaksinaamaisuudesta sitä
joka seisoo alastomana edessäsi.
Mutta niin vain kävi,
ensin tuhkasateessa upposivat palavat laivat;
jäävuoret hukkuivat ahneuden mereen.
silkka raha jäi kellumaan oman onnensa nojaan.
Varmuuden vuoksi sama ruåtsiksi:
Pörssikurssit laskevat hulluuden tasoa,
mutta kiimaa yritetään lääkitä velkapillereillä.
Ihmisten selkänahat ovat sijoittamisesta verillä
ja pelastus on ikuisesti onnen kantamoisen päässä.
Pirunkylpykään ei auta tässä kiipelissä,
ahneudella on paskanen loppu kaikissa maissa,
kaikilla kielillä.
Absurdistanissakin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
BiHTÁLAS (Tunturi tankaa № 6)
BiHTÁLAS (vankkumaton, p-saame, Tunturi tankaa № 6)
Valitsin sanat,
jotka eivät tuhoudu,
pala tulessa.
Eivät tuuperru tuuleen,
jämähdä pakkasessa.
Päinvastoin suinpäin,
jos vastuksia esiintyy
haitaksi saakka,
elpyvät vain vahvaksi
ja vankkumattomaksi.
Niin kattavaksi,
lujaksi kilveksi tai
suojakuoreksi,
että joskus mielessä
käy outo riemun tunne.
Onea ajatus
lyyhistyy ja kaikkoaa
heti tiehensä
hippuloita vinguttaen.
Tyhjän tilan täyttää sees.
Nousen vahvana,
toistan sanaa bihtálas,
kunnes on hetki
jolloin sitä tarvitaan
itsetunnon avuksi.
jotka eivät tuhoudu,
pala tulessa.
Eivät tuuperru tuuleen,
jämähdä pakkasessa.
Päinvastoin suinpäin,
jos vastuksia esiintyy
haitaksi saakka,
elpyvät vain vahvaksi
ja vankkumattomaksi.
Niin kattavaksi,
lujaksi kilveksi tai
suojakuoreksi,
että joskus mielessä
käy outo riemun tunne.
Onea ajatus
lyyhistyy ja kaikkoaa
heti tiehensä
hippuloita vinguttaen.
Tyhjän tilan täyttää sees.
Nousen vahvana,
toistan sanaa bihtálas,
kunnes on hetki
jolloin sitä tarvitaan
itsetunnon avuksi.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
tiistai 25. toukokuuta 2010
AKATSUKI (Tunturi tankaa № 5)
AKATSUKI (sarastus jap.Tunturi tankaa № 5)
Tuuli on kylmä
mutta ilma niin kuulas
että heräämme,
virkoamme huomeneen,
synnymme taas uudelleen.
Elämme tovin
ja sitten uinahdamme
kun väsyttää elo.
Kokonaisen yön yli
käpertyneenä itseen.
Aamulla varhain
teemme runon suvelle,
poimimme onnen,
lausumme julki ilon,
näemme kauniin maailman.
Tunteet hiovat tien,
sitä on helppo kulkea
kenen on tarvis.
Ävär kasvaa vihertäin
kukkaketo kellertäin.
Sininen puuttuu,
mutta ilma niin kuulas
että heräämme,
virkoamme huomeneen,
synnymme taas uudelleen.
Elämme tovin
ja sitten uinahdamme
kun väsyttää elo.
Kokonaisen yön yli
käpertyneenä itseen.
Aamulla varhain
teemme runon suvelle,
poimimme onnen,
lausumme julki ilon,
näemme kauniin maailman.
Tunteet hiovat tien,
sitä on helppo kulkea
kenen on tarvis.
Ävär kasvaa vihertäin
kukkaketo kellertäin.
Sininen puuttuu,
vaaleanpunainen myös,
tulevat jälkeen.
Ukonjuhlan perässä
käsi kädessä syksyyn.
tulevat jälkeen.
Ukonjuhlan perässä
käsi kädessä syksyyn.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
