VESiKiVi
Mukavaa elämää,
eipä juuri pienet Pohjan akan ärrin-purrit hytkäytä,
vaikka saattaa kyllä osan nahkakaistaleesta -
kun oikein äheltää - saattaa toviksi linnunlihoille
ja karvat tikkuina töröttämään
kuin karvanlähtöisellä siilirievulla.
Mukavaa elämää muuten,
pientä iloista hälinää jälleennäkemisissä,
siinä seassa einehdintää ulkoruokinnassa,
tekemisten järjestelyjä,
uusia suuntia,
auvoisille retkille määränpäitä.
Ja heinä odottaa tuoksuvana viitaketta -
viikate taas vartoo vesikiveä -,
joka nyt vaan ei muista koskaan tulla esiin kolostaan
jonne se löytämisen varmistamiseksi,
hakuajan lyhentämiseksi on asetettu.
Pitäisi kai se sitten vielä liipatakin - terä -,
suloinen musta raution takoma,
jos sattuu silmä osumaan tälle kesälle
siihen kovasinesiintymään.
Sade kastelee - se on kuin suklaaleivos kermakakulla,
sateenkaarenpää kasvaa pihamaalta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi