HUiTOMiSTA
Ilma seestyy,
kiristymään päin - arvelen -
ja piristymään kuulaus,
sitä kautta sitten mieli ja puoli;
katselemaan taas uudesta kulmasta tuttuja nurkkia.
Sellaistapapa tämä elämäpäpä ihmisellä on,
on vaikka millä perukalla hyvänsä,
porukalla tahi yksin.
Oneana tai apeana,
hentona ujona tai rouheana rujona
taikka runona,
mutta joka tapauksessa - sellaista.
Eikä se siitä miksikään muutu siksikään
jotta niin haluaisi,
vaan on vain elettävä;
taaperrettava niillä tarpein
mitä on saanut lahjaksi syntymänsä hetkellä.
Tietenkin kovin tottuneena tyytymään haaveisiin
halujen leijuviin aaveisiin - unelmiin,
joista usein ei pääse eroon edes huitomalla.
Ei pääse monasti siitäkin huolimatta,
että vain luonnonlait pätevät elävässä elämässä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi