USVAN KYLTYMÄTÖN PEHMEYS
Tämä on taas niitä samoja,
toinen toisensa perään julki tuotavia ylistyksiä;
niitä mieltä ravistavia vuodatuksia terhenen liikkeistä
jumalaisen elokuisen myöhävalon maisemassa.
Jos olisin hullua hullumpi,
lupaisin tehdä laitimmaisena tekonani elävän kuvan
leijailevan usvan viehkeydestä sarastuksessa.
Saapas näkee mitä kenkä tekee,
vielä en ole hirvinnyt ajatella ankarasti,
pikemminkin vain haikaillut ujosti siihen suuntaan.
Semmoisista levottomista kun saattaa jäädä polte;
sielua korventava rienaustuli,
loimotus joka ei anna lepoa ei rauhaa,
poispääsemätön circulus vitiosus.
Lukuisia wimmaisia tapauksia on tuosta korventeesta,
jopa länsimainen tiede hapatuksineen tunnistaa
ja tunnustaa asian.
Suloisen usvan kyltymätön pehmeys saa
ihmisen haavi auki ihailemaan elokuunlopun upeutta.
se houkuttaa, se koukuttaa,
vie ensin hyppysen,
sitten koko kouran.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi