SUOLA
Mystisen ihania haituvaisia tanssimassa,
riekkuvat heräävän valon sielun yllä;
sinisen unen kaltainen sarastus,
sen sylistä kuultava suonna -
se vetää vastahakoisintakin sinnittelijää puoleensa.
Syntymiset näihin huomeniin ovat jo ennestäänkin -
yltäkylläisen elämisen jälkeen -,
se ehdoton suola,
pysähtymisen
ja ajattelemiseen seisahtuneen sielun
sietämättömien eetosten pyhä;
sen juurimmainen tola ja tila,
ylimääräinen lisä siihen että viitsii elää.
Kun ensimmäinen säde osuu otsaluuhun,
siirtyy kuksakouran takaa pistämään silmään,
kutittaa siitä näkimen reiästä heräävää minää:
on vain hypättävä hetkeäkään kyseenalaistamatta
tuohon runoilijain
sekä muiden pelvotta pötyjä suoltavien tolvanoiden
oivaan haahteen.
Annettava mennä myötälaitaseen,
sanoja säästämättä - sateenkaaren päähän:
siellä se on -
selän taakse asettuu mutkitteleva leipäjono.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi