HÖPÖJÄ

HÖPÖJÄ

Varhaisia ranta-astumisia,
niitä tavanomaisimpia,
toistuvimpia,
mutta joka kerta samalla myös antoisimpia.

Harppoen tai hipsutellen,
se ja sama,
yhtälailla hulluja aivoituksia pullahtelee päntiönään,
sirkkalehdetkin jo valmiina,
että niistä kiskomalla saa joudutettua ajatusta.

Eipä siinä tolassa juuri muuta tarvitse
kuin vinksauttaa rustinkiaan aavan suuntaan,
jonnekkin rannattoman suolaveden taa,
niin heti on tilaa eetoksen rientää;
hötkyillä - kuljailla lähes loputtomiin
kuni palata rajattomalla vapaudella rietastettuna
sipipuhumaan sisäkuulimeen pötyjä
ja muita höpöjä hölynpölyjä.

Mutta on se tunne ankaran makoisa -
puistelee -, niin väkevä,
jotta tahtomattaan siinä tirahtaa kristallivettä,
tursuaa silmänurkista poskille
ja vierähtää leukapielen yli sannalle.

Vuoksi sellaisesta uhrauksesta kiittää huokaillen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.