EPÄiLYS
Hyvähkö tovi edellisestä lopsautusvuoksesta,
vaikutus on rauhoittavan dramaattinen,
kuulin virittyy vastaanottamaan ontelosta syntyvän.
Tuuli on piissä,
viireissä - niissä kaikissa huoltotauko
tai muuten vaan kyllästyneitä lekkumaan ilman apua.
Osa riippuu joutilaina,
osa nököttää paikallaan jököttäen;
olisi moraalitonta hillua tyvenessä.
Onhan se toki ehken yltiöpäistä,
mutta silti;
epäilen että joku metalliyksilö silloin tällöin
haluaisi ruostua merituuleen,
jäädä sille kurilleen,
olla olemaan semmoisena.
Aikuiset sitä tuskin äkkäisivät,
lapsi sen sijaan omassa Satumaailmassaan kyllä;
ottaisi aikaa pitkin kävellessä kiinni isoon kouraan,
ravistaisi vatkaisisi:
"Katso - vastarannankiiski!"
Tarvitseeko runon tai runouden todistaa mitään
kun elämänkään ei sitä tarvitse?
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi