HUOPAHATTU JA RiLLiT
Valo on aloittanut verkkaisen,
silti säälimättömän mataloitumisen;
rantaa liikkuessaan huomaa ilman vahtaamista
kuinka ohuella yläpilvelläkin meri muuttuu mintuksi,
saa ääriensä päissä sinervän ja punervan sävyt
sekä horisontin suussa sulavan makuiseksi.
Elokuussa suolavesi on laheimmillaan,
kosketuksen pehmeää - äkkipäätä katsoen -,
vaikka tietty samaa kovaa ja märkää kuin ennenkin,
niinhän sen on oleva.
Mutta kauneuden silmää hivelee liikutukseen saakka
öljypastellinen sakuramaailma panoraaman laajuisena;
sellainen muokkaa tunnetilaa.
Hypistelee kerkeästi sielun herkimpiä nypyköitä,
eikä jätä näkymää vain soimaan oodina,
vaan otollisen hetken tullen ravistaa.
Juhlallisia pidäteltyjä huokauksia purkautuu
yhteen nipistettyjen huulien raosta väkisin;
leijuvat väkevinä sielun kaipauksina maisemaan.
Siinä tulee puolisoaan vilkaistuksi ihan vaan,
koettaapa ehken sanoa jotain älyllistä huikeaa -
kun kerta on asiankuuluvat huopahattu ja rillit yllä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi