KULHO
Maailma on konservatiivisen harmaa,
typerryttävä,
niin tasainen,
että nupineulan punainen pää loistaa heinäsuovasta
kuin lyhdyt iloisella Amsterdamilaisella kadulla;
tai sitten se on satamaan saapuva alus,
sen paarpuurin valo.
Toki muitakin mahdollisuuksia on
ja useimmat sen myöntää,
mutta siitä ei nyt tällä erää enempäsä.
Siis;
autereen kuorruttamat pilviverhot roikkuvat,
tarkemmin katsoen pyykkipoijattuna taivaanpiiriin,
vaikuttaa pysyvältä,
likemmin katsottuna loitommat ikuisilta.
Sataakin.
Ei tässä aleta edes millekkään,
niin pehmeän joutilas ihana olo sekä tila,
eikä terve ruumis Piispan sanoin työtä kaipaa.
Suruvalitan täytekakun puuttumista,
kohveen nauttiminen kun on kovin vaikeaa ilman;
froua kyllästyy harmaaseen marinaan,
ottaa kulhon reisilleen ja alkaa vatkaamaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
On taas niiiiin hyvä arjen runo miten pittää toimitha, kun alkaa olla tylysää ja töpötystä taevaan täyeltä ;) Kiitos!
VastaaPoistaKiitos itsellesi kommendeerauksesta.
Poista