maanantai 14. elokuuta 2017

iLOiNEN HUTiKKA


iLOiNEN HUTiKKA

Jos vähääkään -
edes itikan isomman piipin vertaa -
antaa haihatteleville mielen kuville periksi,
niin oitis ensimmäisellä harittavalla aamukatseella,
ehtoolla niitetyn niitun päällä hoippuu,
hoippuu humalaista auerta.

Onnistuu lopulta kiepsahtamaan,
välttää täpärästi maan suutelon,
asettuu hiipumaisillaan olevan kukkakedon ylle,
kai odottelemaan selkiytymistään;
onpas iloinen hutikka.

Tämä aamu on laulu elokuun helmistä;
kastepisaroiden timanttikentistä kurjenpolvilla,
kyynelistä heinänkorsien orsilla,
silminä tunturipoimulehtien somissa povissa.

Siroavan valon dramaattiset pilkistykset vavistavat
usvaisen kentän harsujen läpi osuessaan;
sadunomaisen tuokion karmaa valuu kurkiaisesta,
riipii selkäpiitä,
pörhistää villoja.

Itse itseään tässä hillitä pitää;
ettei lapsonen innostu sarastuksen muusaksi,
hymyämään unessaan isänsä hurahtamisille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi