USVAN KYLTYMÄTÖN PEHMEYS

USVAN KYLTYMÄTÖN PEHMEYS

Tämä on taas niitä samoja,
toinen toisensa perään julki tuotavia ylistyksiä;
niitä mieltä ravistavia vuodatuksia terhenen liikkeistä
jumalaisen elokuisen myöhävalon maisemassa.

Jos olisin hullua hullumpi,
lupaisin tehdä laitimmaisena tekonani elävän kuvan
leijailevan usvan viehkeydestä sarastuksessa.

Saapas näkee mitä kenkä tekee,
vielä en ole hirvinnyt ajatella ankarasti,
pikemminkin vain haikaillut ujosti siihen suuntaan.

Semmoisista levottomista kun saattaa jäädä polte;
sielua korventava rienaustuli,
loimotus joka ei anna lepoa ei rauhaa,
poispääsemätön circulus vitiosus.

Lukuisia wimmaisia tapauksia on tuosta korventeesta,
jopa länsimainen tiede hapatuksineen tunnistaa
ja tunnustaa asian.

Suloisen usvan kyltymätön pehmeys saa
ihmisen haavi auki ihailemaan elokuunlopun upeutta.
se houkuttaa, se koukuttaa,
vie ensin hyppysen,
sitten koko kouran.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VESi YLEENSÄ

VESi YLEENSÄ

Sade tuoksuu onealle,
opettaa kai syksyä saamaan vaik' on vielä elokuu
ja maisemaan piilotettu hiljaisuus paljastettu.

Litz, lätz, litz, lätz,
juttelevat anturat toisilleen,
piittaamatta harmaan läpi siintävästä toivosta.

Umpuilmaa,
kumpupilviä jossain taivaanpiirin takana kaukana,
niin loitolla jotteivät tätä märkää ehätä hätistämään.

Tämä on otettava totena,
ulkona kastuu sadevetimissäkin,
sillä kurin Pohjan akka tuiskauttelee;
hupun sisälle osautuu tuisketta kuulinkäytävän ohi,
sujuvasti - kuten vesi nyt yleensä sekä.

Tuhansia litroja valuu selkäpiiltä liitingin sivu
ja kastelee sukat - tai sen -,
minkä kumppareiden hikisukista on kuivaa jäljellä.

Olo on ainakin yhtä kotoisa
kuin märkäpukusukeltajalla puoli neljän aikaan,
siinä parahultaisesti pois lähdön edellä.

Tällaista sattuu - on satuttava - muuten ei totu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KAiKUJA MADJEDBEBESTÄ

KAiKUJA MADJEDBEBESTÄ

Olen oman elämäni ensimmäinen Aias,
vain toiseksi urhein Sisyfoksen lapsi,
koska jätän suosiolla urheimmalle tilan keulilla.

Olen punaisen värin serkku;
kauneuteen ihastunut kielipuoli Jäämeren rannalla
mielipuolisine kielikuvineen
ja pyrin olemaan runsaasti väärin oikeiden mieliksi.

Lopputyö on tekemättä;
neljä päälle tuhatkahdeksansataa puuttuu vielä,
menköön laiskuuden piikkiin,
mutta kuuntelen innolla kaikuja Madjedbebestä
takatunturin lumenviipymässä tulilla.

Se on yksityisistä yksityisin in;
pääsy kielletty-kyltin takainen pittoreski atmosfääri
hulvatun suoltamiseksi pelkästä elämisen ilosta.

Honkainen valkea suolatulla ajopuulla höystettynä;
mikään ei voita sen viestien moninaisuutta;
yhteys pelaa,
hulvattomuutta tulvii,
mikään ei kiellettyä.

Moraali kellottelee taivaanvalossa untuvatyynyllä,
köytettynä - nallekarkkia imien ja voi oikein hyvin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

iHMiSEN TYTÄR

iHMiSEN TYTÄR

Ehtoolla suolavesi panee parastaan,
vain sen liike rannan tuntuman matalassa
vihjaa salaperäiseen levottomuuteen,
väkevään vellovuuteen pinnan alla -
syövereiden näkimin näkymättömissä syvyyksissä.

Hiljaisuuden erottaa rantaveden liikkeen yli,
heijastuu maan puolen kallioista,
sulkee koko tienoon mykkyyden vaippaansa.

Edes lokkikatras ei rieku,
töröttää rivistönä luodolla,
nokat todennäköiseen,
odotettavissa tulevaan tuuleen päin tanassa.

Heinä kyllä liikkuu,
ikään kuin entisaikojen aaveet kedon yllä leijuessaan
niitä hyväilisivät helmoillaan.

Helposti tällainen olosuhde saa mielen hutvailemaan,
eetos loikkii ihmisenkoskemattomilla niituilla höpönä,
väistelee vereksimpiä lampaanpaskoja,
mutta muuten parahultaisesti kyllä;
haahuaa riistosta ja sorrosta vapaana Hui-haina.

Ihmisen tytär seuraa kärryssä näkimet ymmällään
isänsä vapaamielistä selitystä ihanasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SUOLA

SUOLA

Mystisen ihania haituvaisia tanssimassa,
riekkuvat heräävän valon sielun yllä;
sinisen unen kaltainen sarastus,
sen sylistä kuultava suonna -
se vetää vastahakoisintakin sinnittelijää puoleensa.

Syntymiset näihin huomeniin ovat jo ennestäänkin -
yltäkylläisen elämisen jälkeen -,
se ehdoton suola,
pysähtymisen
ja ajattelemiseen seisahtuneen sielun
sietämättömien eetosten pyhä;
sen juurimmainen tola ja tila,
ylimääräinen lisä siihen että viitsii elää.

Kun ensimmäinen säde osuu otsaluuhun,
siirtyy kuksakouran takaa pistämään silmään,
kutittaa siitä näkimen reiästä heräävää minää:
on vain hypättävä hetkeäkään kyseenalaistamatta
tuohon runoilijain
sekä muiden pelvotta pötyjä suoltavien tolvanoiden
oivaan haahteen.

Annettava mennä myötälaitaseen,
sanoja säästämättä - sateenkaaren päähän:
siellä se on -
selän taakse asettuu mutkitteleva leipäjono.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VUONOLLA

VUONOLLA

Toistaiseksi yhä - pikapikaa vilkaisten -,
melankolian sävy on heitukka,
enemmän kevytkenkäisyyteen vihjaava
kuin syksyn alter egoja puistattava tummuus.

Vielä ei harrasta martaan odotusta,
valoa piisaa kyllin puuhasteluihin,
autereet tanssivat niittuisten laaksojen yllä.

Kedoilla kukitaan yhä,
huomenen pyhäaamun rauhasta on odotettavissa
sitä mitä sielu odottaa;
auvoista ja hereää,
rakkauden suuria tekoja hekumaan saakka.

Toki kaste on tullut jo taas jäädäkseen,
se ei hytkäytä,
pikemmin hyväilee pieteetillä sielun pintaa;
helmet sopivat koristamaan sarastuksen hyväilyä,

Willeimpien huhujen siivittäminä yöpakkasetkin
kuulemma jo upeimmissa pittoreskeissa maisemissa
ryhtyneet pakastamaan hilloja täyttä häkää.

No-jaa,
varmaan etenkin ankarimmissa hillakuumeissa
möyrivien suonkyntäjien edellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SiNFONiA

SiNFONiA

Paikoilleen hyytynyttä suolavettä,
ei jäätynyttä - pysähtynyttä -,
tyvene on tämän tilan liivate.

Kajakki lipuu äänettä,
rikkoo riitasointuna hyytelön ketun
kun mela koskettaa,
rikkoo kalvon
ja sukeltaa.

Oranssi kelluvainen kuin kaikkien vetoketjujen äiti -
mysteeri -,
avaa siloutuneen edestään,
sulkee takanaan;
ainoa jälki vedessä on heijastus
ja sekin kulkee mukana,
seuraa kuin hai laivaa.

Vähättelisin mitä laajimmissa määrin,
jos nyt sanoisin että ilma on kuin morsian;
kyllä se on sata kertaa koskettavampi,
sielua ravistavampi.

Typötyyniä mielenkuvia pursuava haltioituminen;
sisäisen tunnetilan täydellinen sinfonia kaikessa.
Eetoksia määrätietoisen levottomasti huljuttava
paatoksellinen kaareton draama.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TiP-TOP

TiP-TOP

Harvempi ihmisriepu sieluaan etenkin kepeillä asioilla
luonnostansa hyväilee - niillä itseään riemastuttaa;
sellaisilla esimerkiksi kuin linnun laskeutuminen.

Lieneekö mokomaa edes kunnolla tutkittu,
joten asetunpa kurillani pikku toviksi niitun reunaan,
katselen kun linnut sujahtelevat heinikön sisään;
näennäisesti kuin lonkalta - eikä koskaan -,
koskaan kuulu mitään vittuperkelesaatanaa,
tai muutakaan manausta - lasku sujuu kuin rasvattu.

Kaikki on tip-top, ei yhtään harha-askelta,
ei nokalleen tuiskahteluja pyrstö pystyssä;
Mistä net tietää mikä on hyvä paikka laskea?

Ihminen kun lähättää viidennestätoista kerroksesta
maata kohti niin se huitoo ja sätkii
jo hyvissä ajoin ennen asfalttia,
mutta eipä vaan löydy kaivattuja kykyjä,
joten sikälikin ihmisellä on tässä pienet puutteensa

Kiltisti on vain mätkähdettävä märäksi läntiksi
jonka tulipalokunta huuhtelee pois;
toki vasta sen jälkeen kun riittävä määrä
älypuhelinkuvaajia on vierailut paikalla, toki toki.

Linnun laskemisen tutkimisessa on vielä puuhaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

AURALiNTUJA

AURALiNTUJA

Aamukahveilua ulkona,
porstuan rappusilta nokka suolavedelle päin;
hieraisen silmiäni,
pieraisen korvapuusti suussa...
...houreunta, valveunta, unihiekkaa,
tai jotain muuta unta - mikä vaan käy.

Auralintuja valon suunnasta;
ovat ehättäneet hyväkkäät jo näin aamuvarhalla -
hät'hätää sarastaa.

Siivistäneet horosontin yli,
pian tällä puolen suolavettä,
tulenevat jostain Vaigatsin suunnasta,
elleivät peräti Južnyin Tšоrnaja Gubasta saakka.

Siinä sitä ällistystä aamusilmille,
tööttäsivät kohdalla,
lienevätkö samat kujuunit jotka taannoin säikäytin,
leiskahtivat lentoon Kallielvin odelmasta?

Hapuilin muistiriepuni rippeitä
ällini palasi jälkiunesta - käsi hapuili puhelinta
kello näytti yleistä huomenta,
kalenteri tätä vuodenaikaa - elokuun loppupuolta.

Aika lailla ajassa nämät matkaajat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PiSTOLEERO

PiSTOLEERO

Jossain tuolla puolen noroa,
takimmaisen kumpareen takana - ylimmällä -
kaksi sarviniekkasta.

Tammukointi saa nyt jäädä tupakkitauolle,
taitaa tulla mielenkiintoista,
vaikka rykimiseen on vielä rutkasti aikaa.

Riettaasti tuijottavat toisiinsa sarvaat,
aivan kuin olisi kevytkoparainen suhde,
teerenpeli menossa näillä kujuuneilla,
tai vaiko sitten kolmannentoista asteen helle;
sekoittanut päät hui-hai.

Isommalla näkyy olevan pistooli ulkona,
niinköhän kaavailee yllätysseksiä
tuon vähälännemmän,
hempulisarvisemman kera.

Toki molemmilla vielä karva sarvissa
ja siksi saattaa olla pelkkää machoilua,
kenties,
vaan mistäpä tuon tietää kukaan muu
kuin poroammattilainen.

Eivät naineet,
punapilkullisen mepsin nakkelu jatkuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MUSTA KUU

MUSTA KUU

Merkkipäivä muiden arkien joukossa,
ei mikään bonanza,
kuitenkin tyhjää parempi kuten mikä tahansa heille,
joilla ripaus mystiikkaa kutisee elämännesteessä.

Musta kuu - arkinen ilmiö arkisille horoskoopittomille,
joka toistuu joka kolmaskymmenestoinen kuukausi;
mutta tärkeä taivaanmerkeistä uskoaan vahvistaville.

Tänään maatamo siis alkaa taas hommaan,
käy valaisemaan pikkuhiljaa kuun kyljystä,
pelkkää heijastusta vain -
ei suinkaan ihmiskunnan järjenvaloa;
vaikka toki tarkkasilmäisimmät tiiraajat näkevinään
jopa Armstrongin jäljet - toki toki.

Ei kuitenkaan kannata suinpäin -
eikä etenkään yltiöpäänä -
rynnätä odottamaan taas maailmanloppua.

Ei sittenkään vaikka muudan herra Matteus
evankeljuili asiasta omassa esseessään
joskus ennen kellon keksimistä.

Se saattaa kyllä olla tulossa - loppu,
mutta tuskinpa se ilmoittaa parasta ennen päiväystä
tai viimeistä käyttöpäivää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SEERUMiA TOLVANOiLLE

SEERUMiA TOLVANOiLLE

Hieman tuohtuneena taas jäähyllä;
vilvoittava vesi,
Louhen piristävä suhina tuulen puolen kuulimeen,
rantamilla vasta kaadetun heinän viipyilevä tuoksu.

Eikä muuta,
paitsi vielä märähkö -
toisin paikon litisevä rantasanta - se lauhduttaa
kun kuohkeuden tutaa anturoiden alla.
Arktinen hysteria on saavutettu etu.

Että tuota huu-haata piisaa;
tarvitse kuin kurillaan vilkaista iltapäivälehtisiä,
niin aina jossain Bakre Svettbölessä:
"Anne jäi rannalle illan viimeisestä junasta."
"Uuvatti vaihtaa sukupuolta - uusi nimi on Sinikka."
"Kanisteri kysyi jumalalta voiko vitutukseen kuolla?"

Justiinsa joo.
Noita kertakaikkiaan mainioita hölynpölyjä
kannattaisi jo pullottaa
ja myydä sitten niihin hurmaantuneille tolvanoille
parantavana seerumina hyvään hintaan.

On kenties liian moraalitonta -
jopa korkeamoraalisimmillekaan -
antaa pölvästien pitää rahansa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

EPÄiLYS

EPÄiLYS

Hyvähkö tovi edellisestä lopsautusvuoksesta,
vaikutus on rauhoittavan dramaattinen,
kuulin virittyy vastaanottamaan ontelosta syntyvän.

Tuuli on piissä,
viireissä - niissä kaikissa huoltotauko
tai muuten vaan kyllästyneitä lekkumaan ilman apua.

Osa riippuu joutilaina,
osa nököttää paikallaan jököttäen;
olisi moraalitonta hillua tyvenessä.

Onhan se toki ehken yltiöpäistä,
mutta silti;
epäilen että joku metalliyksilö silloin tällöin
haluaisi ruostua merituuleen,
jäädä sille kurilleen,
olla olemaan semmoisena.

Aikuiset sitä tuskin äkkäisivät,
lapsi sen sijaan omassa Satumaailmassaan kyllä;
ottaisi aikaa pitkin kävellessä kiinni isoon kouraan,
ravistaisi vatkaisisi:
"Katso - vastarannankiiski!"

Tarvitseeko runon tai runouden todistaa mitään
kun elämänkään ei sitä tarvitse?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LEiPOMiSEN ZEN

LEiPOMiSEN ZEN

Olin ällikällä lyöty tai ainakin lähes,
tuli äkin tunne että se kohta sillä huitasee;
katsoin nääs sattumalta aamusumuun
ja rannassa itämaalaiselta näyttävä yksilahkeinen
oli riisumassa sitä juuri pois.

Oli selvästi tekemässä jotain kauheaa itselleen;
niinpä ryntäsin vähissä pukeissa hopulla rantaan -
pelkässä silkassa alakerran peittävässä uima-asussa.

Aloin toppuuttamaan mokomaa kauheutta,
itseasiassahan se on tietyissä uskoissa synti;
jopa sen suunnittelu.

Kätkätti riettaasti vainen,
ehei - ei siitä kysymys vaisin,
vaan menossa hilunpilttuisiin - ma iloinen nainen,
joissa ainokaisellani niin hartaasti puuhaa,
että ajattelin hotvuuttaa sitä tässä suolavedessä,
jotta tottuu vähän ankarampaan hoitoon
mitä normaalisti silkillä vuoratussa uumenessaan.

Ja tämän ihkalla runon kielellä tämä itämaan elävä.

Eikä tässä vielä ihan kaikki - ei läheskään;
palatessa vaimo tuli avaamaan kaulin kädessä ovea,
kai alkanut leipomaan sankarilleen jotain hyvää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

iHMiSiÄ RANTABULEVARDiLLA

iHMiSiÄ RANTABULEVARDiLLA

Sateen kuvauksen mestari astelee vastaan,
sen tuntee vetävästä askeltamisesta,
paljaasta päästä
ja säästä.

Sitä se ei kierrä koskaan;
satoi vaikka Nuijasodan aikaisia wanhoja akkoja,
kulkemisen päällä on tavatessa,
käveleminen on sille kaikki.

Paraillaan kastelee,
pientihua - ohutta siihtoa,
kuin iukuri tammalla
joka kusta lorottaa hännälleen
ja huiskauttaa jouhillaan.

Viistosti sataa suoraan pataan,
kastaa nassua - ihoa kuorii,
paljaissa päissä viimeisiä hiuksia suorii.

Varmaa on että asiasta syntyy episodi,
kahden kohtaajan huikea neliääninen suoritus
kaikilla neljällä hallinnoimallamme kielellä.

Siihen iloiset remakat päälle moniäänisesti niin,
että naapurinkin ryntää tontiltaan tielle,
kyntämään samaa sadetta viittomalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

iHMETÖKÖTTiÄ

iHMETÖKÖTTiÄ

Semmoisiakin hetkiä on,
ei niitä oikein käsin kosketellen voi kuvata;
kuvanottimen kaiveleminenkin on yhtä tyhjän kanssa
kun sitä kohdetta ei ole näkyvissä.

On vain tunne - jotain etiäisen tapaista,
jotain intuitiota - sitä samaa ihmetököttiä,
jolla menestyksen reunaan kyntensä kiinni saaneet
taiteilijat selittävät vinksin-vonksin teoksiaan
kun kysyntä yllättää
ja pitää suoltaa mahdollisimman paljon teoksia
ennen elävältä kuolemaansa.

Tai varsinkin ennen kuin joku toteaa jostain niistä:
"Vuan on piässynnä hirvi karkuun."

Eppäillä soppii - mikäpäs siinä,
saattaa se olla intuitiota - tuo alun mainittu,
vaan saattaapa olla olemattakin.

Ettei olisi vain sellaista ihan tuiki tavallista
asian, asian, asian ja asian yhteenlaskua;
johtopäätöstelyä - sitten yhen äkin äkkäämistä -
oivallusta.

Ja siitä tuo outo hämmentävä tunne,
että on itekseltään lentää persielleen kun se tulee.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ASiALLiSTA SADETTA

ASiALLiSTA SADETTA

Jotenkin vaan - taas kerran harpottuani;
suoraan sanottuna puuskutettuani aniaamuvarhalla
tuolle tutulle vuorenhuipun loukolleni
ja paneutuen sen suomaan huomaan seuraavasti:

Kaiken maailman joutavanpäiväisiä pälätyksiä
tuli taas jokunen aika sitten selattua
niin sanotussa aikuisviihdesarjassa:
"Ihmiseläimen ylivertaisuus tässä universumissa,
etenkin luonnonhallinnan ja elämisen suhteen."

Ei se nyt juurikaan hallintaraivoon nostanut,
pikemminkin nauratti moinen,
täydellisen höyrähtämisen ilmiö ja vetelä suo.

Siellä Pötypuhemaalla oltiin taas viisaampia
kun merellä sattuu haaveri;
niinhän se usein on - eikä muuksi muutu voissakaan.

Kamutessa tuli tuo mieleen ja samalla se,
että täällä luonnonvoimia ei nujerreta,
ei edes yritetä - niiden kanssa tullaan toimeen -,
sillä siisti.

Ihmiseläimellä - jolla Huovis-Veken mukaan -
on tässä maailmassa kusiaisen valtuudet,
on korkeintaan oikeus vaatia asiallista sadetta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

iLOiNEN HUTiKKA

iLOiNEN HUTiKKA

Jos vähääkään -
edes itikan isomman piipin vertaa -
antaa haihatteleville mielen kuville periksi,
niin oitis ensimmäisellä harittavalla aamukatseella,
ehtoolla niitetyn niitun päällä hoippuu,
hoippuu humalaista auerta.

Onnistuu lopulta kiepsahtamaan,
välttää täpärästi maan suutelon,
asettuu hiipumaisillaan olevan kukkakedon ylle,
kai odottelemaan selkiytymistään;
onpas iloinen hutikka.

Tämä aamu on laulu elokuun helmistä;
kastepisaroiden timanttikentistä kurjenpolvilla,
kyynelistä heinänkorsien orsilla,
silminä tunturipoimulehtien somissa povissa.

Siroavan valon dramaattiset pilkistykset vavistavat
usvaisen kentän harsujen läpi osuessaan;
sadunomaisen tuokion karmaa valuu kurkiaisesta,
riipii selkäpiitä,
pörhistää villoja.

Itse itseään tässä hillitä pitää;
ettei lapsonen innostu sarastuksen muusaksi,
hymyämään unessaan isänsä hurahtamisille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

BASKiLAiSESTi

BASKiLAiSESTi

Tuuli halkeaa kahtapuolta,
sarastus kurottaa kajastuksen yli,
asettuu huomenkoiksi
ja käy päivää puuhaamaan.

Kukko lehauttaa siipispankkojaan,
kamuaa mielikuvatunkiolle,
pöyhii höyhenet,
köhii kurkun akanoista selväksi,
iskee silmää viimeisimmälle tipuselleen;
aloittaa Gladiaattorien tulolla.

Mikä elämisen ote ja ryhtyminen;
yhtyminen ennen kiekaisua lienee vahvistavaa,
luojalla on konstinsa.

Taivaanpiirimmissä,
niissä reunimmaisimmissa pilvissä -
niissä näkyy suonnaa -,
tuleneeko hyvä päivä,
vai meneneekö se siellä;
jo ennen varsinaista auvoistumistaan?

Hattara ehättää viimetingassa vuoren laelle,
hakee paikkaa,
asettuu lopulta baskilaisesti
ja jää odottamaan haihtumistaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MiELiKUViTUSKUVA

MiELiKUViTUSKUVA

Luode siloo rannan sannan,
pilvien läpi suontava valo heijastuu leveänä keilana;
esikouluikäisillä puoskilla on hauskaa
kun äkkäävät mokoman ihastuksen.

Onko sitä ikimaailmassa parempaa huvia kuin
että ällikästään toipuneet hoksaavat
voivansa tepastella itse itsensä päällä
tuolla litisevällä karkealla kuvastimella.

Jokaisella anturan tömähdyksellä räiskyy,
lätinästä saa aikaan hauskan rytmin,
etenkin eritahtisella kirmaamisella.

Eipä ihmisen lapsi kummoista tarvitse iloonsa,
siinä laukotaan hurmassa eeskahtaalle sivuryöppyä
kuin mullit ensikesannolla talven jälkeen.

Kuvankin noin aidosta vilpittömästä riemusta
kai voisi ottaa - toki pieteetillä - tokihan toki,
onhan tuo kaikesta kaupallisuudesta vapaata.

Pienen harkinnan jälkeen jätän väliin,
vain jokaisen mielikuvituksen varaan sen ilon
ja näppään kuvan silkasta kuvastimesta.

Syntyypä yhdellä kertaa monta mielikuvituskuvaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HUiTOMiSTA

HUiTOMiSTA

Ilma seestyy,
kiristymään päin - arvelen -
ja piristymään kuulaus,
sitä kautta sitten mieli ja puoli;
katselemaan taas uudesta kulmasta tuttuja nurkkia.

Sellaistapapa tämä elämäpäpä ihmisellä on,
on vaikka millä perukalla hyvänsä,
porukalla tahi yksin.

Oneana tai apeana,
hentona ujona tai rouheana rujona
taikka runona,
mutta joka tapauksessa - sellaista.

Eikä se siitä miksikään muutu siksikään
jotta niin haluaisi,
vaan on vain elettävä;
taaperrettava niillä tarpein
mitä on saanut lahjaksi syntymänsä hetkellä.

Tietenkin kovin tottuneena tyytymään haaveisiin
halujen leijuviin aaveisiin - unelmiin,
joista usein ei pääse eroon edes huitomalla.

Ei pääse monasti siitäkin huolimatta,
että vain luonnonlait pätevät elävässä elämässä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KULHO

KULHO

Maailma on konservatiivisen harmaa,
typerryttävä,
niin tasainen,
että nupineulan punainen pää loistaa heinäsuovasta
kuin lyhdyt iloisella Amsterdamilaisella kadulla;
tai sitten se on satamaan saapuva alus,
sen paarpuurin valo.

Toki muitakin mahdollisuuksia on
ja useimmat sen myöntää,
mutta siitä ei nyt tällä erää enempäsä.

Siis;
autereen kuorruttamat pilviverhot roikkuvat,
tarkemmin katsoen pyykkipoijattuna taivaanpiiriin,
vaikuttaa pysyvältä,
likemmin katsottuna loitommat ikuisilta.
Sataakin.

Ei tässä aleta edes millekkään,
niin pehmeän joutilas ihana olo sekä tila,
eikä terve ruumis Piispan sanoin työtä kaipaa.

Suruvalitan täytekakun puuttumista,
kohveen nauttiminen kun on kovin vaikeaa ilman;
froua kyllästyy harmaaseen marinaan,
ottaa kulhon reisilleen ja alkaa vatkaamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HUOPAHATTU JA RiLLiT

HUOPAHATTU JA RiLLiT

Valo on aloittanut verkkaisen,
silti säälimättömän mataloitumisen;
rantaa liikkuessaan huomaa ilman vahtaamista
kuinka ohuella yläpilvelläkin meri muuttuu mintuksi,
saa ääriensä päissä sinervän ja punervan sävyt
sekä horisontin suussa sulavan makuiseksi.

Elokuussa suolavesi on laheimmillaan,
kosketuksen pehmeää - äkkipäätä katsoen -,
vaikka tietty samaa kovaa ja märkää kuin ennenkin,
niinhän sen on oleva.

Mutta kauneuden silmää hivelee liikutukseen saakka
öljypastellinen sakuramaailma panoraaman laajuisena;
sellainen muokkaa tunnetilaa.

Hypistelee kerkeästi sielun herkimpiä nypyköitä,
eikä jätä näkymää vain soimaan oodina,
vaan otollisen hetken tullen ravistaa.

Juhlallisia pidäteltyjä huokauksia purkautuu
yhteen nipistettyjen huulien raosta väkisin;
leijuvat väkevinä sielun kaipauksina maisemaan.

Siinä tulee puolisoaan vilkaistuksi ihan vaan,
koettaapa ehken sanoa jotain älyllistä huikeaa -
kun kerta on asiankuuluvat huopahattu ja rillit yllä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SE VAiN ON

SE VAiN ON

Jo se että voi liikkua tässä maisemassa sisällä
se on jo sellainen sielun omaisuus
joka saa hykertelemään omahyväisyyttä - ansaittua.

Tuskinpa ilman sinniä,
väkevän halun kuumeilevaa poltetta,
millä kaikella sitä kukakin tahtoo nimittää -
no kuitenkin sellaista pitkää, suunnitelmallista -,
tähän asiaan ei kai voisi rohjeta palata,
mutta sen onnistuessa kyllä hyvin.

Mielen rauha, -tasapaino - esteettinen seesteisyys;
ne asettuvat ikään kuin,
loksahtavat kohdalleen ilman isompaa sovittelemista.

Olo on sitten sen mukainen,
vilpittömän hyvä ja auvoinen;
ilahtuminen hyvinkin pienistä asioista,
mitättömistä yksityiskohdista - se tuntuu sielussa,
saa sen värisemään,
joskus koko kehon vapisemaan herkistyneessä tilassa.

Ei sitä osaa näiden vuosienkaan jälkeen
sen kummemmin kuvata.
Se vain on.
Se vain on.
Se vain on.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HÖPÖJÄ

HÖPÖJÄ

Varhaisia ranta-astumisia,
niitä tavanomaisimpia,
toistuvimpia,
mutta joka kerta samalla myös antoisimpia.

Harppoen tai hipsutellen,
se ja sama,
yhtälailla hulluja aivoituksia pullahtelee päntiönään,
sirkkalehdetkin jo valmiina,
että niistä kiskomalla saa joudutettua ajatusta.

Eipä siinä tolassa juuri muuta tarvitse
kuin vinksauttaa rustinkiaan aavan suuntaan,
jonnekkin rannattoman suolaveden taa,
niin heti on tilaa eetoksen rientää;
hötkyillä - kuljailla lähes loputtomiin
kuni palata rajattomalla vapaudella rietastettuna
sipipuhumaan sisäkuulimeen pötyjä
ja muita höpöjä hölynpölyjä.

Mutta on se tunne ankaran makoisa -
puistelee -, niin väkevä,
jotta tahtomattaan siinä tirahtaa kristallivettä,
tursuaa silmänurkista poskille
ja vierähtää leukapielen yli sannalle.

Vuoksi sellaisesta uhrauksesta kiittää huokaillen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.