VOKAALiLAULU
Upeasti hämärään kaatuva punerva ehtoo,
vuoriston kupeessa suojainen louhi - oikein visu,
vaikkei tuulesta oikeastaan kummoista havaintoa.
Monenlaista haihatusta kiertää humeettia,
joku tunkee väliin kielelle - osa nielaistaan takaisin
kun naurattaa itseäänkin.
Eläimellisen ulajamisen hyötynäkökohtia
saa muualta hakea hakemalla,
ellei ole saanut syntymänsä lahjaksi sellaista,
hallitulla pieteetillä tekemistä jossa yhdistyy maltti,
viilipyttymäisyys, tilanteeseen tulemisen hallinta
ja siinä oleminen kiihtymättä, kiihottumatta,
vaikka kuinka kutittaisi...
Esimerkiksi se yksinkertainen vokaalilaulu,
jossain tietyssä tilanteessa silkka hyrinä,
joskus pelkkä äänihuulien läpi vapaasti
pusertuva ilmavirta - jota mieluusti harrastan
liki äänettä - niillä päästään liki kohdetta;
ollaan lähes samanlaisia erilaisinakin.
Eikä sitten muuta kuin hallittuja liikkeitä, elkeitä;
kuvakulmia tulee ja menee niin että parhaimmista
on runsauden pula,
mahdollisuudet tursuvat yli ääriensä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi