HiERUA

HiERUA

Yhen äkin - hetken mielijohteesta,
rantabulevardilta somerikon kautta alas;
lähes putipiirtämättömälle hierualle,
merihurakalle atimaan,
matkakokemuksia utsimaan.

Pistämätön tyven, ilma pysähdyksissä;
olemisen sietämätön keveys hivelee,
raaputtaa otsaa - sivelee leuan alta niin,
että takajalka yltyy vimmaiseen kuoputukseen.

Saavuttaa koppurietas lopulta Ketoon-hurman;
sen Remun soolon - tuosta vaan -,
pienellä unen- ja valveen rajatilassa piipahduksella,
siinä askelta toiseen vaihtaessa luoteen jäljiltä.

Santa alla tanakan kova vaikka vetinen,
lillua,
hiesun mahtavia imahtavia pihahduksia harvakseltaan,
koko hierua on siloinen kuin lapsen pylly;
ei tietenkään niin pehmoinen - kokemusta kun on.

Ja onpa se tuoksukin ihan toista maata,
ellei verrattavalta ole karannut lorausta vaippaan
sitä vettä sakeampaa.

No se merihurakka tuossa hötäkässä unehtui.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.