VAiGATŠ

VAiGATŠ

Tämän kevään iloisista tuulista maukkaimmalta
on maistunut Vaigatš;
idästä suoraan täkäläiseen onnelaan
leveyspiiriä pitkin puhaltava karanmeriläinen.

Tulee sen verta mainiolla uralilaisella suruvoitolla,
että väkisinkin leppeimmät - etenkin kesätuulet -
pakkaa lakkaamaan vaivaamasta humeettia.

Reilun tuhannen kilometriä märän meren päällä
viivasuoraan ja vätystelemättä kohkaava tuuli
ulajaa suoraan luihin ja ytimiin - ei kahta puhetta;
keksii kyllä pienimmätkin rakoset päiväasusta
mistä pujahtaa iholle - taikka tukkia liepeen alle.

Ja jos ei keksi reittiä,
niin sitten tulee mannaryyniä vaakasuorassa
sadantuhannen kattilallisen ryöppynä korvaukseksi.

Eikä siinä vielä kaikki;
ellei jo ala mokoma naurattamaan,
sylkäsee parin tunnin sykleissä hienovaraisesti
huussipapiriarkin kokoisia litiseviä luutusrättejä
päin naamaria.

Siinä alkaa kolmantena orastavana vuorokautena
jo totisintakin naurattamaan vaikkei naurattaisikaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.