KÄNKKÄRÄNKKÄNEN
Äkin ja yllättäin;
kuljailet impisessä ilmapiirissä,
tähystelet lasin läpi kiihkeää maailmaa tyynenä,
mieli rauhoittuneena,
kuin kaikki ryöttäsyntinsä anteeksi saaneella roistolla.
Varmaan siinä auvossa luiskahtaa läskipalat näkimille,
ainakin satunnaisesti räpytysten päälle -
ehken tilanteeseen osuu piipahdus rajatilassa,
hutvailemista unen- ja valveen kahtapuolta -
sitten vaan havahdut helvetilliseen öyhäkkään.
Hetkessä heleä - tyven kevätpäivä,
muuttuu kaikkien Känkkäränkkien äidiksi;
lakanan kokoisia rättejä lentää vaakasuoraan,
käsikädessä yllättävät kaiken elävän ja kuolleen,
kuorruttavat kaiken kohtaamansa märähköön,
puhtoisen valkoiseen huntuun.
Ennen kuin yksikään kissaa ennättää sanoa.
Kun sitä sitten hoksaa alkaa äimistelemään,
päivittelemään ja syytä arvuuttamaan,
tai monimutkaista selitystä;
se on HUPSiS - yksinkertaisesti poissa -
tyyten Huithiijessä.
Ja neitseellinen sää jatkaa säädyllistä oloaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi